P-Savolaisista ylivoimaisin suosikki oli jo ennakkoon Salla Tompuri 15-sarjassa. Jos veikkauksen vedonlyönnissä olisi ollut voittajaveikkaus, niin Sallan voitolle olisi voinut sijoittaa aikas ison summan. Startista piikkiin ja siitä selkeä revittely mestariksi. On lahjakas tyttö. Loppuaika 14.45….sillä olisi oltu aikuisten sarjassakin 10:s!! Niin...Salla on 14-ikäinen. Pitkä on matka aikuisten sarjoihin. Paljon ehtii tapahtua ja tarkkana pitää olla niin harjoittelun kuin muidenkin asioiden suhteen. Toinen P-savolaisten mitalisuosikki oli Kauppis Mikko. Ennen starttia Mikosta tuli selkeä kultamitalisuosikki, kun useat meidät parhaat juoksijat jäivät kisasta pois syystä tai toisesta. Vieremän kaveri ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan vei vakuuttavasti mestaruuden. No joo, Mikko olisi taistellut voitosta, vaikka rinnalla olisi ollut kuka vaan. Muista P-savolaisista 9:nneksi juoksi M19-sarjassa Harri Hynynen. Kymppisijalle juoksivat Heidi Mustonen naisten 4km:llä ja Kerttu Huttunen N19-sarjassa. Lisäksi parin vuoden päästä Vieremälle myönnettyjen SM-maastojen kunniaksi Mikon mestaruuden lisäksi Koiton aina iloinen ja toiset huomioonottava Aino Suomalainen juoksi N17-sarjassa 7:nneksi. Tuosta on hyvä jatkaa Ainon hiihtokautta. 

Mitäs muuta jäi mieleen...paljonkin...mutta vaikkapa se, että Aino Suni jatkoi vakuuttavaa menoa kepeällä tyylillä. Kaikki ylisanat ovat jo tästä kauden sensaatiosta sanottu, joten ei nyt enempää. N17-sarjan monilajihuippu Anni Jantunen takoi sellaisen loppuajan, jolla olisi oltu naisten yleisessä sarjassa 5:s. Miesten 4km:llä lopun tuli vauhdikkaimmin keskimatkoja hyvin kesällä juossut Leonard Marken. Alussa pitkään Mikon kanssa vetänyt Eero Koskivaara jäi pronssille. Estemestari, joka vielä viikko ennen näitä maastoja voitti suunnistuksessa erikoispitkän 30km. Eli kovia suorituksia.

Hiihtokausi on siis juurikin alkamassa. Ensilumenlatuja on jo avattu tässä maassa. Yhteensä niitä avataan näin syksyisin noin 40 paikkakunnalle. Hiihtoputket ovat historiaa. Taitaa olla kolme käytössä enää. Yksi Leppävirralla. Kuopiossa ensilumenlatu avautunee jossain vaiheessa marraskuuta. Samoin nyt myös Iisalmessa. Paloisvuorelle säilölumesta avautuvan ladun vuotuiset kustannukset ovat tietojen mukaan noin 30 000 e ja osa siitä pystytään kattamaan käyttäjämaksuilla. Koska hankkeen rahoitus jäi myöhään, niin lumen varastoimisen kanssa tuli kiire. Näin lumella saadaan tehtyä latua vain suunnilleen kilometri. Jatkossa todennäköisesti enemmän. 

Hiihtomaajoukkueen kausi on mielenkiintoinen. Uusi valmennus, kaksi, kolme vai jopa neljä valmennuskieltä, Kepa ja Krista lopettaneet, Iivon suksimerkin vaihdot jne. Huhu on kertonut, ettei Fischer tehnyt edes vastatarjousta kuultuaan Iivon toivoman sopimussumman. Sen jälkeen Salomonin pohjamateriaalit alkoivat kummasti kiinnostaa Iivoa. Uusi valmennus on tuonut paljonkin uutta ajateltavaa. Ei välttämättä itse harjoitteluun. Mutta varsinkin norski koutsin intohimo hommaan on pantu merkille. Tekniikkaan on kiinnitetty erityishuomio. Treenimäärien pitäisi kasvaa kun sinne huippuvuosiin mennään. Mutta kuitenkin kolmekymppisen hiihtäjän pitäisi muistaa, että treenituntien määrällä olipa se sitten 800 tai 1000 tuntia, ei ole niin suurta väliä. Tärkeintä sen huipun saavuttamiseen on se, mitä on tehty siellä 20 ikävuoden tienoolla.  

Hiihto meillä on yksi seuratuimpia lajeja. Siinäkin mielessä lajia on kiinnostava seurata, että varsinaisten superstarojen eli maajoukkueen lisäksi lajissa on suuri määrä urheilijoita, joiden isona tavoitteena on SM-mitalit, maajoukkue, maailmancup jne. Ja näitä tarinoita on äärimmäisen kiinnostavaa seurata. Kettusen Oona kertoi, että maajoukkueen ulkopuolisilla vuosittaiset kulut ovat huikean korkeat, jotka jäävät itsensä maksettavaksi. Puhutaan helposti viisinumeroisista euroista. Ensimmäinen numero on harvalla enää yksi, osalla jopa suurempi kuin kaksi.  Mukaan tulevat varusteet, valmennus, leiritykset, suksihuolto, kisamatkustukset, lisäravinteet, hieronnat, testaukset, majoitukset sun muut. Samalla harjoittelu vie niin paljon aikaa, että kokoaikaisen työn tekeminen on mahdotonta. Mutta vaikka homma vaatii kovia taloudellisia uhrauksia ja paljon treenaamista, niin Suomessa riittää paljon hiihtäjiä, jotka eivät ole vain harrastamassa vaan tekevät kaikkensa omien unelmien eteen. Ja pian se taas nähdään Suomen Cupissa.  Niin, maailmancupin kisoja näytetään entistä vähemmän vapailla kanavilla. Pitäisiköhän sittenkin hankkia Viaplayn oikeudet. Makso mitä makso. Hyvästä herkusta kannattaa maksaa.

Syksyn kovimpiin tykityksiin kuului 38 vuotiaan ex-HIIHTÄJÄN Therese Johaugin maantiekympin alle 31 minuutin aika. Nyt sitten suunnitelmissa eka kertaa maraton Valenciassa. Sama kisa minne Alisankin pitäisi mennä. Juuhaukki tavoittelee 2.25 aikaa, mutta tietää matkan haasteet: ”Enää pitäisi saada lihakset kestämään matka”. Niin...moni ominaisuus on ylivertaista. Kunto eli fysiikka kestää. Siitä pitää huolen yli 10 vuoden ajan noin 1000 h treeniä joka vuosia. Hapenottokyky on huippua, vaikka sen merkitys ei maratonilla ole kaikista ratkaisevin asia. Ikäkään ei ole este. Mutta tekninen puoli, taloudellisuus...se ei hiihtäjällä ole samaa tasoa kuin muilla. Ja lihaksiston iskukestävyys. Se voipi koitua eka maratonilla haasteeksi. 

Mitäs vielä…..no joo, Ylen hiihto kommentaattoreista poistuu Lassilan Kalle, joka oli kyllä huippu sellainen. Tilalle taisi tulla ainakin Perttu ja Krista. On siinä tekemistä, kun pitäisi kehua ja kritisoida entisiä maajoukkuekavereita. Varsinkin se kritiikin antaminen ja tiukka analysointi tuottaa monelle tuskaa. Mutta se juuri tuo hommaan väriä. Joukkuelajien puolella tämä uskalletaan tehdä. Ja esimerkiksi lentopallon puolella Riikka Lehtonen ja Timo Tolvanen onnistuivat syksyllä tässä mainiosti. Samoin lätkän kommentoijat eivät säästele sanoissaan.

Valmentajien asemasta ja arvostuksesta: Huikein esimerkki koettiin lätkän puolelta. Toukokuussa KooKoon koutsi Jouko Myrrä valittiin ansaitusti maamme parhaaksi lätkävalmentajaksi. Viisi kuukautta myöhemmin sama, se paras koutsi sai kenkää eli potkut samaisesta seurasta. Aika äkkiä taso tipahti. No siinä lajissa tapahtuu koko ajan kaikkea mahdollista. Pääasia että näkyy ja kuuluu. 

Muistakaa: Juoksijan ja yleensä urheilijan kehitys tapahtuu treenien välissä!!!! Mitens meidän sohvaperunoiden. Ei taida kehitystä enää tapahtua, vaikka tekis mitä. Tämä on pelkkää rimpuilua. Näillä mennään kohti pimeyttä...aurinkoa...ja Joulua. 

-Artsi

Syksyn perinteisiin kuuluu maakuntaviestijuoksu. Ja taas, ties monennenko kerran Karttulassa. Vaikka viestiä jouduttiin siirtämään parilla viikolla tänne lokakuun puolelle Puijon SM-rullasuksikisojen takia, niin onneksi keli oli kuiva, liki kesäinen. 

Viestissä juoksi loppuun 59 joukkuetta. Määrä on vähäinen. Se on juuri siinä ja siinä, kannattaako hommaa jatkaa. Mutta toisaalta vaikka porukkaa oli vähänlaisesti, niin tunnelma ja fiilis sekä joukkueiden ilo, riemu ja kannustus olivat sitä luokkaa, että hyvälle tuntui siltä osin.  

Viestihän elää ja hengittää muutaman seuran varassa. KiurU, PHS, RRR, SiilHS, VieKo...siinä on seurat, jotka osallistuvat laajalla rintamalla ja meininki on myös sen mukaista. Mutta sitten on seuroja, jopa piirin johtavia yu-seuroja, jotka nähtävästi eivät koe tällaista tapahtumaa tarpeelliseksi. Jotenkin tuntuisi, että esimerkiksi 12-16 -ikäiset junnut...olipa se laji sitten jatkossa mikä tahansa, niin yleensäkin juoksemisen ja tällaisen kilsan juoksun luulisi tekevä hyvää siihen valmennuksen kehityskaareen. Hiihtopuolella tämä tuntuu olevan selvästi paremmin hallussa. Yu:n suhteen voidaan olla toista mieltä. No joo, ehkäpä en ymmärrä koko hommasta mitään. Viisaampiakin ja tulosta tekeviä vetäjiä löytyy seuroista, joten ei kannata jupista. 

No joo, maakuntaviestijuoksu innosti paikalle ihan Arkadianmäen porukkaa. Ministeri Sari Essayah ja kansanedustaja Markku Siponen tsemppasivat porukoita hienoon tahtiin. Ehkäpä ensi vuonna tulee Eduskunnan porukkakin viestiin. Siitä oli kisapaikalla pientä puhettakin. Tai mistä sen tietää….vaalithan on ensi keväänä, eikä tiedä, ketä kaikkea siellä sen jälkeen on bensan hintaa laskemassa. Niin...vaikka tapahtumassa on ihan maamme kovimpia urheilijoita ja ministereitä sun muuta Leväsen Grilliä ja kahviota, niin ainakaan itse karttulalaisia eli paikkakuntalaisia se ei kiinnosta. Nytkin oli järjestäjien lisäksi vissiin viisi paikkakuntalaista, jotka vaivautuivat kisapaikalle. No se ei kyllä ainakaan minua yllättänyt….siitä ei sen enempää. 

Itse kisasuoritukset jätetään tällä kertaa vähemmälle. Tai otetaan pari nostoa. Miesten sarjojen kovimmasta vedosta ja kovimmasta ajasta vastasi suonenjokelainen kaveriporukka Metsola Runners Club. Huikea veto. Tällaisia porukoita lisää! Ja toisena se, että Kiuruveden 14-vuotias Salla Tompuri tempaisi 2,6km kaikki naisten sarjalaisetkin mukaan lukien päivän selvästi kovinta vauhtia. On lahjakas tyttö. Tällä hetkellä Suomen paras ikäluokassaan.  

Ja vielä kiitokset meidän vakiokuuluttajille Jonille ja Kimmolle. Ei sinne mertarantoja sun muita tarvita. Ja sitten se erityiskiitos: Se kuuluu Savon Sanomille. Live striimi koko tapahtuman ajan ja upea juttu ja paljon kuvia itse lehdessä. Hieno homma. Sekin antoi positiivistä potkua…

Ja vielä muutama havainto syksyn menosta….

Jyväskylän SM-maraton muutama viikko sitten…..oli vaan aivan huikeeta se Anni Kuosmasen maraton. Hopeamitali ja millä ajalla. Sellaista aikaa ei ole P-Savossa juostu ikinä. Ei sinne päinkään. Ja turhaa tietysti vertailla aikoja, kun reitit on erilaisia….mutta olihan Annin aika sellainen, että sillä EM-maralla olisi oltu siellä sijaluvun 20 tienoolla. Vähälle jäi mediassa Annin huomiointi. Itse asiassa sitä ei noteerattu lainkaan. Niin tai näin...Annin veto on tämän vuoden kovin P-savolainen kestävyysjuoksu suoritus!

Se on sitten jo nyt lokakuu. Seuraava isompi koitos on SM-maastot muutaman hetken päässä. Moni juoksija on mietiskellyt, että milloinka se kuuluisa ylimenokausi (tai lepokausi) pitäisi pitää, kun maastot siirrettiin syksylle. Suurin osa on pitänyt sen heti SM-viestien jälkeen. Ja kun aloittaa seuraavan vuoden ohjelmoidun projektin lokakuun alusta, niin SM-maastot parin viikon päästä käyvät vaikkapa kasinkin juoksijoille kovana treeninä. Olipa niin tai näin, niin kunnossa kannattaa olla kaiken aikaa. Näin se on kv-huipuillakin. Tottakai muutamia viikkoja on hyvä ”mielenterveydenkin” kannalta olla poissa ohjelmoidusta treenaamisesta, mutta silloinkin lenkillä voipi käydä ja/tai höntsäillä jonkun muun lajin parissa. Ja huippua oli havaita, että muun muassa keskimatkojen Kalevan kisa mitalistit Heini Ikonen ja Pihla Pekkola kisasivat ratakauden jälkeen ylimenokaudella puolimaratonilla. Se on peukutuksen arvoinen veto. 

Näin syksyllä ennen uuden kauden aloitusta monia mietityttää, miten saadaan enkat paranemaan ja miten päästä arvokisoihin ja vaikkapa SM-mitaleille. Ainakin nyt tuntuu monia meidän huippuja mietityttävän vaikkapa tuplaVeekoo treenien merkitys. Joku puntaroi, onko korkean paikan treenaamisesta vastaavaa hyötyä. Ja joku vaihtaa koutsia jne. Jos kyseessä on jo usean vuoden liki tai täysin ammattimaisesti treenaava urheilija….treenimäärät ja tehotkin tapissa, niin mikäli kehitys edelleen junnaa paikallaan, jotain on syytä tehdä. Riskilläkin. Nekin kuuluvat tällaisiin kuvioihin. 

Syksyn huippujuttuihin kuului vielä ainakin miesten lentopallon EM-kisat. Ja kun Suomi peittosi yhtenä iltana huippumaa Italian sen kotikentällä, niin silloin riitti tunnelmaa niin kentällä, TV-selostajilla kuin myös kotisohvilla. Peli kesti aamuyölle, mutta ei siinä uni tullut ei pelin aikana eikä oikein sen jälkeenkään. Ja sama meno jatkui sitten pelissä, jossa varmistui pronssimitalit. Sitä peliä en nähnyt tietyistä syistä johtuen. Mutta tämä EM-pronssi oli yksi joukku-urheilumme kovimmista suorituksista. Ellei jopa kovin. 

Eli näillä mennään, mikä on annettu! Ja hyvää syksyistä jatkoa…

-Artsi

Kuopio maraton 29.8.2026: Tapahtuma siirtyi tälle syksylle Matkukseen. Se oli jonkinsortin riski, mutta se kannatti. Ainakin tällä kertaa. Osanottajamäärät nousivat selvästi viime vuodesta ja nyt päästiin yli 1200 osanottajaan. Mistä osanottajien määrän noinkin selvä nousu johtuu, sitä voikin hyvillä mielin mietiskellä. Mutta olihan se hulppea näky, kun noin 700 puolimaratonin juoksijaa starttasi matkaan.

Suomi-Ruotsi yu-maaottelu 29-30.8.2026: Olisihan tuolla stadionilla voinut olla itsekin mukana, sen verran jännittäväksi homma meni. Niin, ainakin miehissä nyt tuli kuitattua Mietaan sadasosan häviö. Tunnelma tuntui olevan katossa stadionilla ja itselläkin ainakin vika lajin tonnivitosen juoksun aikana. Vika juoksulajit olivat tällä kertaa ratkaisevia voittojen suhteen. Miehet hoitivat sen mallikkaasti. Naisten 800m:n juoksijat sen sijaan ällistyttivät katsojat aivan surkealla taktiikalla. Moni puhuu maaottelusta vähättelevään sävyyn. No joo, yleisöä saisi olla enemmän, mutta nytkin parin pvän aikana vajaa 40000. Ennen oli toki stadion täynnä. Tänä pvänä on vaan niin, että maakunnista ei ole enää bussimatkoja sun muita tapahtumaan. Ja pitkälti sen takia, että vanhempi väki on jo liian iäkästä eikä nuorempaa tahdo saada kiinnostumaan. Jos maaottelu olisi Treella, niin mökki saataisiin täyteen ja tunnelma olisi vieläkin parempi. Tämä maaottelu on urheilijoille tosi tärkeä, monelle jopa kesän tärkein ja tavoitelluin kisa. Ja kun keltaisistakin muun muassa maailmantähdet Almgren, Pihlström ja Ståhl osallistuvat kaiken kiireen ja kisailujen keskellä tapahtumaan, niin älkää höpiskö maaottelun kuoppaamisesta.

SM-viestit, 5.9.2026: Kuuluu tai ainakin pitäisi kuulua jokaisen seuran ja juoksijan tärkeimpiin tapahtumiin kauden aikana. Ja jos kuuntelee Yle:n asiantuntijaa, niin HIENOSTA kisasta on kyse. Raja onnistui hehkuttamaan jokaikistä viestiä todella mielenkiintoiseksi. Lisäksi joka viesti oli hieno ja taso hurjan kova. Ja kaiken kukkuraksi….tätä on SM-viestit parhaimmillaan. Pakkohan silloin on viestit nostaa syksyn kohokohtien joukkoon. No joo, mutta vaikkapa naisten ja miesten 4x800m viestit: Naisissa mukana vain 7 joukkuetta. Ilman Heini Ikosen hurjaa jahtia voitosta olisi viesti ollut kaukana tasokkaasta ja hienosta viestistä. Ja miesten vastaava...pakko mainita, että viestin 6:s sija otettiin 8.13 ajalla. Jo ajat sitten eräs rupusakki nelikko Karttulasta juoksi selvästi tuota aikaa kovempaa. Ei vaan ollut silloin mitään asiaa SM-viesteihin. Että sikäli. Mutta oli paljon hienoakin. Vaikkapa se, että 15-ikäisten tyttöjen 4x800m viestissä oli mukana huikeat 39 joukkuetta. Ja Kiuruveden Urheilijat hienosti 8:s. 

Kups 27.8.2026: Joukkue eteni toisen kerran peräkkäin Konferenssiliigan lohkovaiheeseen. Irlantilaisporukka pisti pallon omaan maaliin ja näin Kups kuittasi voitolla yli 3 miljonaa euroa. Se on Banzai ja Einin kesä ja yö raikui ämyreistä. Kohokohta se on sekin. Kupsin katsomo ei ollut loppuunmyyty, vaikka ottelu oli huipputärkeä. No ehkäpä sitten katsomot täyttyy kun 8000 hengen stadion valmistuu! 

Eveliina Salonen, frisbeegolfin MM-mestari 30.8.2026: En tiedä kuuluuko tämä minun syksyn kohokohtien joukkoon, mutta tulipahan kisaa mielenkiinnolla seurattua. Ja ainakin keskustelua herätti joissakin piireissä se, että voisiko Eve olla Vuoden Urheilija. No joo, totuus on, että kyllä maraton kuuluu niihin perinteisiin ja arvostetuimpiin lajiin tässä maassa. Vaikka frisbeegolf on noussut suosituksi harrastajamääriltään, niin onhan se vielä pienen pieni laji juurikin maratoniin verrattuna. Eli me vanhan liiton kaverit voitaneen olla rauhassa. 

Lentopallon EM-kisat: Tällä viikolla alkaa miesten kisat täällä meillä Suomessa. Ja Suomikin on mukana. En tiedä, miten meillä tulee menemään. Mutta lentopalloa seuraan mielelläni. Naisten EM-finaalit olivat viikonloppuna. Ja kun katseli finaalia, niin aivan järkyttävän hyvää ja kovaa peliä. Näki tyhmempikin, että kentällä oli oikeita urheilijoita isolla uulla. Pakko lausua, että Suomen leidit ovat valovuoden päässä tuosta tasosta. 

Siinäpä tämän sateisen aamun mietelmät. Syksyn jonkin sortin ”kohokohtiin” kuuluu varmaan vielä sienet, puolukat, potunnosto, omenat jne jne. Ja lokakuun alussa P-Savon maakuntaviesti. Alkakaahan kasata porukoita, että saadaan tapahtuma pysymään hengissä. 

-Artsi

Kestävyysjuoksua meikäläisittäin…

Ykköstähti

Alisa Vainio: Teinitähdestä menestyjäksi. Paljon tuli jossain kohtaa arvosteltua Alisaa milloin mistäkin, mutta nainen näytti närhen värkit. Noin 11 vuotta sitten eli 17-vuotiaana leuat loksahtelivat eka kertaa kun Alisa voitti Kalevan kisoissa kympin ja juoksi vissiin salaa valmentajaltaan maratonin aikaan 2.33. No väliin tuli hankalia vuosia eli välivuosia tuli muutamia, mutta vuonna 2022 alkoi tapahtua. Ja viime vuodet ovat osoittaneet, että Alisa ei epäonnistu eikä alisuorita maratoneilla. Pomminvarmaa suorittamista. Tällä EM-maratonilla ajalla ei ollut mitään väliä, mutta silti reitti huomioiden loppuaika oli todella kova. Jos tämä olisi ollut MM tai olympiamaraton, niin olisiko kukaan ollut Alisaa ennen maalissa. Alisan alku oli jo hurjaa menoa. Jo ennen ekaa vitosta mietin, että nyt on kaikki ainekset katastrofiin, mutta mitä vielä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Ja lausunnot ja kommentit median edessä. Huikeeta. Lopulta hieman keskinkertaista parempi maratoonari. Wonder Woman.

Floppaus

Näitäkin tulee, ja nyt se osui Mustafe Muuseen. Melkoinen mysteerimies. Puhuu paljon, mutta voisi ottaa oppia Alisalta. Höpöttää koko ajan SE:stä, mutta ei sinnepäinkään. Nytkin kaveri juoksi ajan, jolla Kalevan kisoissa olisi jääty hopealle. Ja entäs median edessä: olisi voinut olla sanomatta, että ei tämä mitään maastohiihtoa ole. Eikä noteeraa Martti Vainion kympin SE aikaa oikeaksi SE:ksi. Ihme jurputusta, jolla ei kyllä pisteitä kerätty. 

Muut kestävyysjuoksijat:  

Tuomas Heikkilä: Suunnistuksen MM-mitalisti on meidän miesten ykköskestävyysjuoksija. Upea ensi esiintyminen arvokisavitosella. Ei ujostellut pätkääkään. Veti jopa porukkaa. Jopa päällikön elkeitä. Noin sitä pitää. 

Eveliina Määttänen: Naisten kasin taso on hirveän kova. Ei välieräpaikkaa, mutta jos juoksee liki oman enkan ja jää vain niukasti SE:stä, niin onhan se iso onnistuminen. 

Aino Suni: Huikea juoksu ja sijoitus. Pari vuotta kilpaurheilua takana ja tällaista jälkeä. Kovempivauhtisessa juoksussa ennätys olisi paukkunut kirkkaasti. Niin, ei Ainoa pidetty minään ennen kisaa. Kaikki huomio keskittyi Nathalie Blomqvistiin. No joo, Aino ei kuulu tai ei ainakaan kuulunut siihen meidän ykkösketjuun tai piireihin. Mutta kyllä Ainon potentiaali ja kyvyt tulivat esiin jo viime suvena. 

Alisa Virtanen: Eka kertaa aikuisten arvokehissä. Kun jää vain niukasti omasta enkasta, niin ei ole mitään syytä alkaa jupisemaan.

Ilona Mononen: Alkueristä finaaliin hölkkäämällä ja veekoo hapoilla. Lupasi juosta finaalissa tarvittaessa SE:n. Ei sitten mennyt ihan putkeen. Vaikka pistesija tulikin, niin olihan se kuitenkin pettymys ja suorastaan romahdus.

Suomalaispoimintoja isolla plussalla ja papukaijamerkillä:

Silja Kosonen: Ennakkosuosikki, jonka hermokontrolli pitää. Silja ei alisuorita arvokisoissa. On itse varmuus. Ja tulos oli kova. Viime olympialaisissa tuolla olisi oltu hopealla. No joo, on siellä tänä vuonna muutama kovempi kasvo, joka on heittänyt pitemmälle. 

Wilma Heltelä: Aika moni, itse mukaanlukien naulasi Wilman urheilu-uran vetelevän viimeisiään vuosi-kaksi sitten. No väärässä oltiin ja hyvä niin. 

Jotain muuta vielä...mikä tulee mieleen…

Riku Illukka: Kun arvokisoissa juoksee SE:n ja hyvin lähellä finaalia, niin on se hurjan kova juttu.  

Nkuula: 10 vuotta sitten 16 metrin raja oli suomalaisttain harvinaista herkkua. Siihen nähden nyt mennään eri levelillä. Ja nytkin Kangas jopa finaalin 9:s eikä Mäkitörmä jäänyt kauaksi finaalipaikasta. 

Mpituus: Taso on euroopassa hurja, mutta silti meidän kolmikolta liki täys farssi. Kun TV-kommentaattori yltiöpositiivinen Tuomas Raja ei alkanut hehkuttamaan, että olipa HIENO karsinta meidän osalta, vaan toteaa, että Vehmas ei yltänyt aivan omalle tasolleen, niin silloin jos koskaan on mennyt alta lipan. Ai niin, mutta syynä kuului olevan hidas rata. 

Ylen kommentaattori Raja on huippukaveri. Tietää urheilijoiden taustat sun muut oikein hyvin. Mutta liian höveli. No joo, kisojen loppupuolella löytyi jo hieman kriittisempääkin otetta. Liekö palaute ollut sen verran kovaa. Siis pitää olla positiivisuutta, mutta kun se menee liian pitkälle. Kommentaattorin pitää pystyä olemaan kriittinen. Ei kaikkea voi hehkuttaa huppu silmillä. Raja ylisti jopa naisaitureittemme suorituksia, kun naiset jäävät puoli sekkaa kauden parhaistaan. Tai jos meidän hyppääjä jää karsinnan hännille metrin parhaastaan, niin turha on ruveta hehkuttamaan, että kyllä hän kuuluu Euroopan parhaimmistoon.  

Omasta tasosta liian kauaksi jäi monikin urheilija. Siis ei kaikki voi onnistua. Tämä on raakaa kilpaurheilua. Esimerkiksi koko keihasporukka Parviaista lukuunottamatta alisuoritti pahasti. Naisetkin ihmettelivät, että kyllä harjoitukentällä kulki, mutta kun jäädään sitten itse kisassa metritolkulla omasta tasosta, niin ei pitäisi hymyilyttää. 

Kisojen helmi: Naisten 800m:n finaali. Matkan maailman kovimman kolmikon kisa oli fantastinen näytös. 22-vuotias Werro löi kotiyleisön suosikin rajulla 400m:n vedolla. Femke Bolin oli tyytyminen pronssiin. On siinä hurjaakin hurjempi kolmikko: Werro kovin. Bol askeleeltaan upein. Hodgkinson superjulkkis ja nätein.  Se Kratochvilovan v.1983 juoksema ME on vaarassa jo tänä vuonna. 

Paljon muutakin jäi mieleen, sillä katselin kisat alusta loppuun! Ehkäpä vielä oli hienoa, että Ruotsin keltaiset juhlivat kympin kultaa Almgrenin mielettömän hienolla yksinvedolla. Ja toinen keltainen Samuel Pihlström nousi tonnivitosella hopealle aivan tajuttoman kovalla kirillä. Siinä joutui jo nousemaan seisomaan. Tuntui se sen verran hyvältä. 

Nyt ei jaksa enää, joten alkavaa syksyn tuntua…

-Artsi 

No joo, tottakai siellä oli lajeja, joiden taso on mitä on. Ainakin jos ja kun sitä meillä verrataan maailman tasoon ja entisaikoihin. Näissä kisoissa urheillaan kuitenkin mitaleista, pistesijoista ja niin edelleen. Nämä ovat suurimmalle osalle kisat, joihin pääsy yleensä on se suurin tavoiteltava asia. Kaikki kun ei Kalevan kisoihin pääse. Sinne on tulosrajat. Ja esimerkiksi kestävyysmatkoilla nämä ovat ”pakostakin” taktiikkakisoja. Kukaan kun ei halua uhrautua koviin vetohommiin ja pilaamaan sillä mahiksensa. Mutta juuri nämä taktiikkakisat ovatkin mielenkiintoisia...jopa hermoja raastavia niin juoksijoilla kuin katsojillekin. Nytkin niin miesten kuin naistenkin tonnivitosen kisojen aikaan en meinannut penkillä pysyä. 

P-Savon ykkösjuoksija on ”Kuupperimikko”. Tästä Vieremän miehestä on jalostunut laatujuoksija. Nytkin Mikolta aivan huippuesitykset molemmilla matkoilla. Tonnivitonen jä loppukirin varaan, eikä Mikon nopeus aivan riittänyt mitaleille. Vitosella mitalisija rupesi olemaan varma jo hyvissä ajoin ennen loppuratkaisuja. Ja varsinkin kun vain ja ainoastaan tälle matkalle tähdänneet mitalisuosikit Ahlfors ja Kotiranta alisuorittivat pahemman kerran.  Kun Mikko keväällä Karttulan katujuoksussa teki reittienarin, niin silloin jo julistettiin, että jos kaverin meno jatkuu moisena, niin ei Suomessa ole montaa kovempaa menijää...ja näinhän se on. Mikon huikea kausi jatkuu Espoon vitosella, sitten maaottelu ja syksyllä ainakin SM-maastot ja sitä kautta EM-maastot. 

Kalevan kisojen mieskestävyysjuoksija oli Tuomas Heikkilä. Suosikki jo ennen kisoja, mutta olisi toivonut muilta kyllä kovempaa vastusta. Ikinuoren Jarkko Järvenpään vauhti ei meinaa hyytyä millään. Hienot juoksut Jarkolta. Naisissa taas kaikki tähdet annetaan Aino Sunille. Itse veikkasin häntä mestariksi myös 1500m:llä. Jopa ohi Nathalie Blomqvistin, joka sähläsi lopulta itsensä pois koko kisasta. Sunin 1500m:n loppu oli maaginen, vaikka vika 300m tultiin todella kovaa. 

Kestävyysjuoksumme tasosta ollaan montaa mieltä, mutta aika monta Suomen ennätystä on nähnyt päivänvalon viimeisen vuoden aikana. Ja yllättävän moni juoksijamme pääsi jopa EM-areenoille. Kyllä sekin kertoo jotain. Harmi että Joonas Rinteen ja Santtu Heikkisen upeat ajat tonnivitosella eivät riittäneet kisoihin. Taso kun on hirveän kova juuri tuolla matkalla ja niihin ”näyttökisoihin” Euroopassa kun ei tahtonut päästä, kun siellä oli kymmenittäin muitakin 3.35 yrittäneitä juoksijoita. Kestävyysjuoksu on globaali laji. Euroopankin taso on sitä luokkaa, että mistään marginaalilajista ei voi puhua. Kaukana siitä.

EM-kisoissa juoksee siis useita kestävyysjuoksijoitamme. Mitaliodotuksia voidaan viritellä Ilonan ja Alisan harteille. Mahiksia on, mutta miten Ilonan korkean paikan leiri on onnistunut? Alisa on itselleni arvoitus. Niin, ja onhan nämä EM-kisat melkoinen elämys ja yllätys vaikkapa Sunin Ainolle, joka vasta pari vuotta sitten aloitti tavoitteellisen juoksijan uran ja nyt jo komeettamaisesti arvokisoihin. 

Veikataan Suomen mitalimääräksi kisoista kolmea mitalia. Moukarista, seipäästä, esteet? Naisten seipään taso on surkea, joten Wilmalla voisi olla saumaa, mutta mitenhän lie...tuleeko kolmea?? Pistesijatkin ovat kovia saavutuksia ja mikä tärkeintä, jos pystyy urheilemaan sillä suunnilleen omalla tasolla, niin se riittää. Silloin voi olla ylpeä itsestään. 

-Artsi

P-savolaiset olivat Joensuussa tikissä. Kauppis Mikko ei kuulema ollut enää kestänyt tuloksensa perään sitä SB-merkintää, vaan juoksi erittäin viisaasti enarin ja oli rikkoa jopa 8 minuutin rajan. Myös Treella kulku oli huippua. Naisten 1500m:n A-erässä taas Heidi Mustonen jatkoi hyvää kauttaan ja paranteli myös enariaan. B-erän voiton vei 14-ikäinen Kiuruveden Salla Tompuri ikäistensä yhdellä Suomen kautta aikain kovimmalla ajalla 4.39.68. Pikku yksityskohtana vois mainita, että Heidi, joka on Sallaa 22 v kokeneempi, juoksi Joensuussa kolme kymmenystä kovemmin. No Heidihän on kestävyysjuoksijalle parhaassa iässä. 

Joensuun kisojen kanssa täsmälleen samaan aikaan kaksi meidän huippua Aino Suni ja Eve Määttänen kilpailivat muilla mailla. Toinen Ruotsissa ja toinen Italiassa. Joku voisi sanoa, että outoa on. Mutta kun molemmat takoivat tiskiin huippusijoitukset ja huippuajat, niin ei kannata kenenkään ruveta jauhamaan. Silloin kun on mahikset isommille näyttämöille, niin noita liikkeitä on syytä tehdä. Treella taas Veera Mattilan kasi jäi mieleen. Alle 2 minuutin aika oli hyppysissä jo alkukesän perusteella, ja nythän se haamuraja rikkontui. Siinä on leidi, joka rikkoo matkan SE:n. 

 Topi Raitanen avasi Joensuussa kautensa pitkän vammakierteen johdosta. Hyvä että pystyi yleensä avaamaan. Mutta pitkä on tie kv-menestykseen. Nyt kaveri pääsi 800m:n Joensuussa A-erään, mutta loppuaika ja meno olisi oikeuttanut hänet C-erään! Ja Mustafe Muuse….keskeytti Irlannissa vitosella….kova oli uho alkukaudesta SE aikaan, mutta kuten itsekin taisin mainita, se ei vaan ole niitä helpoimpia juttuja. Tosin äskettäin juostu kolmosen enari 7.49 kertoo, että kuntoa löytyy.

Viikko sitten tuli TV:stä täsmälleen samaan aikaan eri kanavilta Tangomarkkinat, MM-futista ja Timanttiliigaa. Joskus nämä olivat meikälle kaikki ihan katsottavaa kamaa. Nyt tuli tottakai kallistuttua Timanttiliigan pariin. Tangomarkkinoita (sanasta voisi jättää sanan tango pois, markkinat riittää) ei jaksa enää seurata, kun siellä ei lauleta enää vanhan kunnon ajan tangoja, vaan ne on sovitettu ihan uskomattomaan muotoon. Juoksukisoissa yleensä paras voittaa, mutta näillä markkinoilla parhain ei yleensä voita. Futis on taas peleistä ja leikeistä se urheilullisin, mutta siellä jos ei ärsytä tämä filmaaminen, niin nykyisin ainakin nämä Var-tuomiot. Timanttiliiga on ollut jälleen ihan uskomatonta ilotulitusta. Ihan häikäiseviä esityksiä, vaikka nämä jänistelyt ärsyttävätkin. Nytkin Lontoossa 60 000 katsojaa ja mailin ME! Mutta jos TV selostuksesta vastaa Mertsi Mertaranta ja kommentoinnista Tommi Evilä, niin tunnelmaa piisaa. Evilän osalta on sanottava, että on kaveri kehittynyt paljon alkuajoista. Evilä peittoaa jopa Yle:n tietyt kommentaattorit kevyesti. Heillä ei ole juuri lisäarvoa lähetyksiin.

Ihan kaikki asiat ei sykähdytä silleen kunnolla, mutta esimerkiksi Hilla Uusimäen Tampereen 400m:n aitojen juoksu meni enemmän tunteisiin kuin vaikkapa joku lätkän MM-finaali. Kun on liki 10 vuotta tahkonnut kaikenlaisten ongelmien kanssa eikä muutenkaan kehitystä ole tapahtunut, niin kun sitten homma alkaa kulkea ja uusi SE näkee päivänvalon, niin se jos mikä herkistää. 

Niin, Mikkeli Gameseista on kehkeytynyt hyvä tapahtuma. Sinnehän on saatu mukavasti yhteistyökumppaneita ja joka lajissa on jaossa euroja. En vaan jaksa tajuta, miksi esim. keihäässä voittaja kuittaa 2500 e, N pituudessa 2000 e ja sitten vaikka 800m:n voittaja 1000e. Ja miksi keihäässä 8 parasta saa rahaa, mutta kasilla vaan 4 parasta. No tämä on varmaan turhaa kitinää, sillä on älyttömän upeeta, että palkitaan yleensäkin. Nämä eurot ovat äärettömän tärkeitä urheilijoille, jotka panostavat lajiin täysillä. Meillä on tänäkin päivänä vaikkapa tonnivitosella useita juoksijoita joiden enarit ovat siellä 3.45 ja 4.20 tienoolla. Nämä ajat ovat jo niin kovia, että niitä on vaikea parannella, ellei pysty satsaamaan hommaan jos ei nyt aivan ammattimaisesti, niin ainakin urheilu edellä. Ja se jo vaatii rahaa eli tukea. Lisäksi tietysti aikojen parantumiseen vaaditaan olosuhteita ja tottakai harjoittelun onnistumista. Nytkin esimerkiksi kansalliseen kärkeen vähitellen noussut JKU:n Heini Ikonen kuittasi Mikkelin ja Lappeenrannan upeista juoksuista ihan kelpo summat tukirahaa.

Eli kalevan kisoja ja sitten EM-skaboja odotellessa.  Jyväskylässä nähtäneen kestävyysmatkoilla mukavia otatuksia. Vaikkapa miesten 5000m….herkkupala, jos kaikki parhaamme ovat viivalla. Nyt kun vielä Kotirannan Mika paukutti Belgiassa upean enarin, niin sykettä riittää Harjulla. EM-Birminghamissa taas tulee äkkiä mieleen vaikkapa naisten 800m. Taso on hurja ja miten mitalit menee jakoon jos ja kun hurjat Werro, Hodgkinson, Bol, Bourgoin ovat viivalla. 

Tästä vaan eteenpäin….ja jatketaan vaikkapa marjanpoiminnalla...kun ei enää muuhunkaan ole. Siis itsestäni puhun.

-Artsi

Ennen Juhannusta Kuopion Reippaan maantiejuoksun Suomen mestari Anni Kuosmanen paranteli enariaan puolikkaalla. Forssassa juostu aika 1.15.48 on kyllä kovaa valuuttaa. Ensinnäkään sitä paremmin ei P-savon naisista ole kukaan juossut ikinä. Ja vaikkapa viime vuonna suomalaisista vain neljä juoksi kovempaa. Huomion arvoista, joskaan ei yllättävää oli se, miten vähän huomiota Annin juoksu sai vaikkapa paikallisessa lehdistössä. 

P-savossa on junnujen osalta käyty muun muassa sisulisäviestit Siilissä ja Seuracupin kisa Lapinlahdella. Hyviä kisoja...ja porukkaakin on ollut eri lajeissa, ja varsinkin tyttöjen puolella. Siellä yu-buumi on ihan hyvässä jamassa, mutta sitä vastoin poikien puolella ollaankin katastrofin partaalla. Poikia ei näytä just nyt laji kiinnostavan ja monet suuntaavat palloilujen perään. 

Juhannus on perinteisesti ollut yleisurheilijoiden juhlaa. Nytkin vaikkapa kestävyysjuoksijat kilpailivat sankoin joukoin eri puolilla maata. Hienoa, onhan se ihan eri juhlintaa kuin vaikkapa Tahkolla, jossa porukoita kärrättiin poliisiautolla parempiin tiloihin. Kuortaneellahan käytiin kovimmat kekkerit. Mutta Juhannuksen perinteisiin kuuluu myös vaikkapa Keuruun yu-kisat ja Saarijärven Juhannuskisat, jotka järjestettiin nyt jo 90. kerran. On siinä perinnettä. Huikeeta. Kaikkiin näihin kisoihin riitti hyvin kisailijoita ja sittenhän ennen kokonpolttoa juostiin Saarijärvellä Lannen lenkki, joka sekin on perinteikäs kisa. Siellä tossua toisen eteen tahditti yli 500 juoksijaa. 

Heikkisen Santun paluu kahden vuoden tauon jälkeen on enemmän kuin onnistunut. Kaveri on jättänyt ne kuuluisat tuplaveekoopäivät unholaan. Muoti-ilmiön pois jättämisestä Santtu totesi, että ne kuormittavat liikaa ja tuntui, että ne vievät nopeuden kokonaan pois. Siinä tulee paljon juoksemista, joka ei ole ollenkaan kilpailuvauhtista. Santtu on täyttä rautaa!

Kesän kehittyjä on taatusti myös Aino Suni, joka Kuortaneen kolmosella jäi vain niukasti Ilona Monosesta ja tyylitteli liki 9 minuutin ajan ja tuli lopun jopa kovempaa kuin Ilona. Jatkoa seurasi Oulussa, jossa vitosella vika tonni 2.53 ja loppuaika 15.35.  Ainon juoksu on eleettömän kaunista ja  taloudellista ja maisema vaihtuu. Hän aloitti tavoitteellisen kilpaurheilun aikuisiässä ja on noussut nyt parissa vuodessa maamme kärkikaartiin. Nykyinen koutsi entinen kestävyysmenijä Janica Rauma tietää, että perusharjoittelu on, millä tuloksia tehdään. Harjoittelu on muuttunut kestävyyspainotteiseksi eli enemmän lenkkiä, vähemmän punttia ja enemmän pidempää veekoota. Liian aggressiivista kuluttavaa treeniä ei ole tullut liikaa ja sehän näkyy helppona askelluksena. Ainon vahvuus on varmaankin vitonen, miksei kymppi, mutta kyllä 1500m kulkee myös kovaa, varmaan liki 4.10:een.

Onhan meillä monen kestomatkan taso viime vuosina parantunut vahvasti. Esimerkiksi miesten 1500m. Useita alle 3.40 alituksia ja viimeisenä Santun SE. Taso euroopassa on vaan niin hurja, että ei taida tuo SE riittää EM-kisapaikkaan. Kisaan taitaa päästä se 30 kovinta. Myös miesten vitosella kärki menee nyt kovempaa kuin vuosiin. Naistenkin puolella taso 1500m:llä on noussut huimasti viime vuosina. Ja vaikkapa 800m:llä muutamia vuosia sitten 2.10 alitus oli harvinaisuus. Nyt se raja on pelkkää paperia. 

P-savolaiset kestokoneet ovat olleet myös mainiossa iskussa. Kuortaneella Kauppis Mikko jäi vain niukasti enarista. Henri Säisä ja Sini Karjalainen tykittelivät enkat Sinin voittaessa kasin B-erän. Lisäksi Henri veteli kestävyyskarnevaaleilla vitosella enkan 14.42, jolla meni suora Kalevan kisojen raja rikki. Toinen visalainen Harri Hynynen (18 v) on myös kehittynyt huimasti. Siitä osoituksena pääsy U20-sarjan pohjoismaiden mestaruuskisoihin. Myös Varkauden Heidi Mustosen juoksut ja ennätysparannukset ovat maininnan arvoisia. Eli hyvälle näyttää….

Nuorissa myös VieKo:n suurlupaus Aino Suomalainen….sekä juoksussa että hiihdossa kulkee.  Ensin Kuortaneella tonnivitosen 17-sarjan voitto ja pari päivää siitä...Vuokatissa ykkönen Ski Run Challenge kaksipäiväisessä tapahtumassa. Ja taispa perään tulla vielä 3000m:llä ihan kelpo aika. Kova on kisatahti. Ja entäs Kiuruveden Salla Tompuri, joka suorastaan murskasi 14-sarjan P-savon piiriennätykset nurin sekä kasilla (2.15.70) että 2000m:llä (6.32.70). Kasin entinen pe oli vuodelta 1977 Tuula Konttisella ja 2000m:n entinen pe Miia Kuokkasella vuodelta 2008. Eli hyvälle näyttää tässäkin tapauksessa sekä Ainolla että Sallalla. Mutta nyt jos koskaan….tarkkana sietää olla. Kyse on todella nuorista lahjakkuuksista. 

Oishan sitä paljon muutakin kertomista, mutta kun ei muista kaikkia….ehkäpä vaikka hiihtäjä Ari Luusuan Posiolla juostu ratakymppi. Aika 31.25 on mukava noteeraus. Kyllä siinä kone on ainakin tuolta osin kunnossa. Ja entinen P-savolainen Jaana Räsänen (ent Honkanen) paineli vitosen aikaan 17.25. Se on Jaanalta samaa tasoa ” kuin silloin ennen”….eli vajaat 20 vuotta sitten. 

Näin tällä erää. Nyt vaan odotellaan vaikkapa Joensuun gp-kisoja ja pianhan ne on Kalevan kisat Jyväskylässä. Ja onhan nuo Hannes Junior Gamesitkin aivan ovella. Eli näin on marjat….kun tuo marjakausikin on pyörähtänyt käyntiin!

-Artsi

Kestävyysjuoksukausi on päässyt jo hyvään vauhtiin. Nykyään moni suomalainen hakee kunnon kisoja ja ennätysaikoja ulkomailta. Ja mikä ettei, siellä järjestetään huikeita karnevaaleja. On porukkaa, on jänikset, on tunnelmaa ja eriä riittää joka tasolle. Nytkin tuossa joku viikko sitten Brysselissä Ilona Mononen takoi vitosen 15.04 ja Nathalie Blomqvist 15.15. Lisäksi samoissa skaboissa Veera Mattila hurjasteli kasin 2.01. Mattilan nelosen aika lupaa tälle kesälle jopa kahden minuutin alitusta. Huikea oli esitys myös vielä 19-sarjaan kuuluvalta Aleksi Ahlforssilta, joka 5000m:n vika erissä keskiyön jälkeen paineli ajan 13.57.86.

Niin, siis tuo Brysselin kisa oli vain yksi lukuisista kekkereistä, joita keski-euroopassa järjestetään. Ja osanottajamäärät kestävyysmatkoilla ovat sitä luokkaa, että kyseessä ei ole mikään marginaalilaji. Nytkin esimerkiksi tuossa miesten vitosella taidettiin juosta 9 erää. Ei ihme, että vika erät menee sinne keskiyön jälkeisille tunneille. Porukkaa ja tasoa piisaa. Yksin ei tartte matkaa taivaltaa. Ei meillä täällä tajutakaan, miten isosta ja globaalista lajista on kyse. 

Mutta olihan meilläkin Paavo Nurmi Gamesit. Huikea tapahtuma. Yli 11 000 katsojaa ja eritoten ihan makee tulostaso. Aivan Timanttiliigan tasoa. Tuntuisi jotenkin sille, että kannattaako Turun edes tavoitella timanttiliigan kisaa. Näin on hyvä, ja jos vielä taloudellinen puoli pelittää, niin samalla mallilla eteenpäin. Turussa kestävyysjuoksu osasto oli hyvin esillä mm Monosen SE:n siivittämänä. Mutta jotenkin se miesten vitonen sykähdytti. Suomalaisten voimin ei ole juostu 35 vuoteen niin kovaa kuin nyt. 

Niin, tämä meidän Tuomas Heikkilä on mielenkiintoinen tapaus. Suunnistuksessa maailman huippua. Meidän kestävyysjuoksumme liki ykkösnimi. Nyt siis jo alle 13.30. Junnuna paljon fyysistä monipuolista treeniä, mm hiihtoa. 21-ikävuoden jälkeen vain suunnistusta ja juoksua. Viime vuonna juoksua 7700 km eli 150km viikkoa kohden. Harjoittelun erikoisuus on, että se pysyy samanlaisen koko ajan. Kuorma pysyy samanlaisena viikosta toiseen eli kevyitä viikkoja ei ole. Viikko-ohjelma on kovan oloinen, mutta kun siellä on sitä suunnistusta eli ”metässä” juoksua, niin ei se ainakaan ole ollut haittatekijänä radoilla kirmatessa. Eikä tunnu myöskään jalkavammoja olevan. 

Kotimaan gp-kisakausikin pääsi alkamaan. Lahdesta se alkoi. Tulostaso nousi hyväksi ja kirsikkana kakun päällä Saara Keskitalon SE. Hyvin oli saatu porukkaa eritoten kestävyysmatkoille. Kaksi erää tarvittiin niin miesten kuin naistenkin tonnivitosille. P-savolaisista parhaiten rullasivat Mikko ja Veera, vaikka molempien osalta jäi varmaan parannettavaa. Miesten tonnivitosella porukka veti jäniksen avulla tasaisen kovaa alusta alkaen ja niinpä lopputulemana 3 suomalaista komeasti alle 3.38. Todella harvinaista herkkua ja kyllähän se Santtu Heikkisen paluu ja juoksu sykähdytti. Naisissa taas jänis tykitteli eka kiepin timanttiliiga vauhtia ja eihän siihen suomileidien ollut mitään järkeä lähteä mukaan. Sitten matkaa mentiinkin liki sulassa sovussa ja sijat ratkottiin kirikierroksella.  Mikko ja Veerahan avasivat kauden jo aiemmin ennen Lahtea, kun Mikko Joensuussa juoksi voittoon ajalla 3.46 ja Veera oli kakkonen Paavo Nurmi Gamesien kansallisella kasilla ajalla 2.09. Muista P-savon kestojuoksijoista on hyvä mainita myös Heidi Mustonen, joka voitti Lahden 1500m:n B-erän enarillaan 4.42.37. Lisäksi aiemmin Treella Säisän Henrin 3000m:n  enkka 8.30 on hyvä huomioida. 

Hieman hiihtoa tähän loppuun…..Iisalmen Visalla oli tässä tannoin kauden päättäjäiset. Visan hiihtomestareiden huikea lausahdus onkin ollut, että emme odota ihmeitä, teemme niitä! Ja kun lukee noita juttuja ja kuulee kyliltä, niin ei ole epäselvyyttä siitä, onko Visan naisten tehotiimin mestarikolmikko tosissaan lajin maailman huippua kohti kiivetessään. Vilman tavoite on ensi talven Falunin MM-kisat, mutta esimerkiksi Nora Kytäjän uusi koutsi on Suomen maajoukkueen uusi päävalmentaja Joakim Abrahamsson. Tason nosto ja nuorten MM-kisat on tavoitteena, samoin kuin Silva Kempillä. Visan naisilla on kovat piipussa, mutta esimerkiksi PHS:llä vaikuttaa sille, että pajatso tyhjenee siellä aikuisten puolella. Urheilijat karkailee muihin seuroihin….

Uusimmassa Hiihtolehdessä Kirvesniemen Harri ja jokunen muukin kaipaavat lisää vauhtia suomalaisten hiihtoharjoitteluun. Hiihto on kestävyyslaji, mutta samalla nykyään vauhtilaji. Meillä kyllä tehdään paljon, mutta ei opita liikkumaan kovaa taloudellisesti. Ja tällä Harri tarkoittaa muitakin kestävyyslajeja. Vauhti ratkaisee. Huippu ei voi enää olla pelkkä diesel, joka jaksaa mutta ei kiihdy. Harrin mielestä ongelmat näkyvät nuorten harjoittelussa. Nuorten pitäisi saada paljon vaihtelevaa liikkumista eri vauhdeilla eikä tuijottaa liikaa sykkeitä tai kynnyksiä. Ongelmia syntyy jos harjoittelu rakentuu liikaa hitaiden harjoitusten varaan. Vuokatin leireilläkin monet huiput sisäpiirin mukaan lyövät Kurun nousuissa kävelyksi ja hiihtävät ylös kaksi rinnan leppoisasti jutustellen. Näin siis Harri. Pitkä mielenkiintoinen juttu, joka varmasti ravistelee piirejä. 

Mutta täällä suunnalla ei hiihdellä. Eikä oikein juostakaan. Ootellaan Juhannusta ja makkaransyönnin A-rajan rikkomista. Ei taida tulla siitäkään enää mitään. 

Kaikesta huolimatta….Hyvää Juhannusta! Artsi

Varma kevään merkki on Karttulan kujat. No nyt viime viikonlopun kisat pidettiin jopa aivan kesäisissä oloissa, sillä lämpö kipusi juuri kisapäivänä sinne 20 asteeseen. Kaikenlaista keliä on vuosien saatossa ollut kujilla. On ollut hellettä, mutta mukaan on mahtunut myös vain muutaman lämpöasteen kelejä. Lunta ei ole kuitenkaan koskaan satanut itse kisojen aikana. 

Hieman menneiltä vuosilta….

Karttulan kujat juostiin ekaa kertaa vuonna 1991. Silloin reitti oli ihan eri kuin nykyisin. Sen vuoden tuloksista löytyy kaksi juoksijaa, jotka olivat mukana myös nyt vuonna 2026. Eli Kari Partanen ja Juha Sikanen. Jos kaksikko on mukana myös ensi vuonna, niin eiköhän järjestävän seuran pitäisi palkita moiset herrat. Vuoden 1991 mukaolleista juoksijoista voisi mainita muun muassa Tuovisen Akin, Husson Kallen, Haataisen Jounin, Kononoffin Aulikin, Jääskeläisen Annen jne. 

Vuonna 1993 kujilla juoksi ylivoimaiseksi ykköseksi Janne Vilve, joka kellotti 2000m:llä ajan 5.33. Tuon ajan allehan on tänäkin päivänä päässyt vain muutamat juoksijat. Vilve oli silloin kovassa iskussa, sillä katujuoksun jälkeen hän oli SM-maastoissa kymppisakissa jääden mitalista vain 20 sekkaa. 

1990-luvun loppupuolta hallitsivat 2000m:llä Huomanin Tuija, Jääskeläisen Anne ja Haataisen Jouni. Vuonna 1998 oli miesten sarjassa tungosta, sillä pelkästään yleisessä sarjassa loppuun juoksi 20 juoksijaa. Voittaja oli silloin Raahen Vesan Sakari Kupsala ja Husson Kalle oli 4:s ajalla 5.54. Siihen aikaan Karttulan Urheilijoista oli useita juoksijoita viivalla. Urakalla mentiin sinne alle 6 minuutin. Jopa allekirjoittanutkin. 

Vuonna 2005 oli paljon osanottajia. Juoksijoita oli komeat 110. Se taisi olla muistini mukaan joku ”katsastuskisa johonkin”. Kovia kasvoja löytyy tuloksista: Kähkösen Satu, Pitkäsen Marjaana, Raatikaisen Antti, Miettisen Suvi, Anne Jääskeläinen, Mikael Bergdahl, Olli Pulkkanen, Heikkis Janne, Raatikais Riitta, Jääskeläis Joni, jne jne. Niin, vuoden 2005 tuloksista löytyy vain noin kaksi urheilijaa, jotka enää tänä päivänä juoksevat ja vieläpä menestyvät eli Satu ja Suvi. 

Seuraavina vuosina ainakin naisissa riitti tasokasta sakkia. Tämän päivän parhaisiin aikoihin ei päästy, mutta Pekkarisen Saara, Honkasen Jaana, Hyvösen Hanna jne pitivät tason korkeana. Nuorissa taas muun muassa Kähkösen Satu ja Kuokkasen Miia heiluttivat tahtipuikkoa. 

Vuosi 2011 on vuosi, jolloin Lehtisen Johanna takoi nykyäänkin voimassa olevan naisten reittiennätyksen 6.11.5. Silloin annettiin eka kertaa naisten juosta yhtaikaa miesten kanssa. Johanna voitti viikko kujien jälkeen ylivoimaisesti SM-maastojen naisten 6km. 

Seuraavana vuonna eli 2012 osanottajien listoille ilmestyi myös nykyisin lajiensa maamme kärkikaartia edustavat Arttu Heikkinen, Valtteri Pennanen, Samu Mikkonen ja Veera Mensonen. Vuonna 2016 kujilla mentiin myös kovaa, kun Mikkosen Samu hurjasteli 5.31 ja myös Sepän Saija ja Maria Murtorinne painelivat alle 6.30. Vuonna 2023 Saija tykitti sitten 6.17.7.

Vuonna 2020 ja 2021 kujilla oli paljon porukkaa. Eli reilusti yli sata osanottajaa. Silloinhan juostiin liki ”salaa”, kun korona jylläsi ja vuoden 2020 kisakin saatiin juosta vasta kesäkuun puolella. Mielenkiintoisia nimi löytyy jo niiltä ajoilta: Salla Tompuri aloitti 9-vuotiaista,  Minja Korhonen veti 15:ikäisten sarjassa 3.25 ja Kotirannan Mika oli ykkönen miehissä. Paljon oli silloin kasvoja, jotka onneksi ovat mukana edelleen. 

Eli siinäpä pieniä maistiaisia historian havinoilta….ja lopuksi vähän tämän vuotisista kujista: 

Niin, siis nyt juostiin kyllä kaikkien aikojen kujat. Ainakin reittiennätysten määrässä ja voittoajat niin miesten kuin naistenkin sarjoissa olivat kansallisesti kovaa tasoa. Osanottajia oli reilut 70. Mikäli 9-vuotiaita ja veteraaneja olisi ollut edellisvuosien tapaan, niin sinne vajaaseen sataan osallistujaan olisi päästy. Ja kelihän oli kohillaan, joten sen suhteen ei jäänyt moitittavaa. 

Siis enpä voinut ennakkoon kuvitella, että miesten sarjassa painellaan niinkin kovaa, kuin nyt mentiin. Selkeä parannus Mikkosen Samun reittienariin oli Kauppisen Mikolta melkoinen esitys. Ja siinä peesissä myös Eemeli Hirvonen meni myös kevyesti entisen reittienarin alle. Mikon aika 5.16.9 on kyllä sitä luokkaa, että tästä valtakunnasta on vaikea löytää montaa kovempaa kasvoa. Olihan se tältä kaksikolta sellainen näytös, että osa kisapaikalla olleesta yleisöstä seurasi menoa ”haavi auki”, että voiko tämä olla mahdollista. 

Naisten päämatkalla voitosta ei ollut epäselvyyttä, sillä Mensosen Veera tahditti kisaa alusta alkaen. Veeran aika 6.14.3 on sitä luokkaa, että vain Lehtisen Johanna on juossut sen vajaat 3 sekkaa kovempaa. Eikä tästä maasta löydy naisiakaan kovin montaa, jotka menisivät Maaningan naista kovempaa. Voisi ennustaa, että kaiken mennessä nappiin ensi keväänä Veera takoo matkan sinne 6.10 tienoolle. 

Muista kujien hurjista noteerauksista voisi mainita P15-sarjan kaksikon Leo Sabat ja Pietu Stenbergin vedot. Leo veti tonnin reittienariin 2.50.1 ja Pietu tuli maaliin aivan peesissä. Lisäksi saman ikäluokan tytöissä Salla Tompuri tykitti matkan reittienariin 2.58.7. Neljäs reittiennätys syntyi 40-sarjan 2000m:llä, kun Heikki Hakkarainen paineli matkan aikaan 5.57.9. Ennätys parani komeasti sekunnin kymmenyksellä. Nämä kaikki ennätykset ovat sitä luokkaa, että hattu pois päästä ja syvä kumarrus. Nämä kertovat sen, että tekijät ovat tällä hetkellä omissa ikäluokissaan tämän maan kärkipään juoksijoita. 

Siinäpä jotain pientä Karttulan kujista. Kisojen järjestelyt menivät rutiininomaisesti. Ainahan näitä tapahtumia voi parantaa ja kehittää, mutta mitään isompaa häslinkiä ei ainakaan päällisinpuolin sattunut. Ajat saatiin kaikille ja kisojen kuuluttaja Jääskeläis Joni piti tunnelmaa hienosti yllä. Joni tuntee juoksijat ja tietää reittiennätykset liki ulkoa….joten pitää kai ne kujat seuran ensi keväänäkin järjestää, kun on alkuun päästy. 

Nyt ei muuta kuin kesää kohti…..

-Artsi

Talven hiihtotapahtumat alkaa olla taputeltu. No on siellä vielä Inarin SM-mittelöt jäljellä. Sinällään ihan mielenkiintoiset gamesit, kun ohjelmassa on viestit ja pitkät matkat. Yhdistetty oli menneenä talvena raikas tuulahdus kaikkea sitä, mitä maastohiihto ei näinä aikoina ole. Lajiyhteisön tekeminen puhkui positiivistä energiaa. Yhdessä tekemisen meininkiä. Yhdistetyn suosion nousuun vaikuttaa toki menestyminen. Mutta myös urheilijoiden valloittavat persoonat. Minjan, Ilkan ja kumppaneiden haastatteluja on ilo katsella. Kaikkien osalta näin ei voi valitettavasti sanoa. 

Talven hiihtotähti oli tottakai Kläbo. Miehosen voittoputki ei meinannut katketa koko talvena. Ja on hiihtänyt kaikki mahdolliset matkat. Mutta ei kai se ihme ole, kun sankarin ei ole tarvinnut hiihtää mitään matkaa täysillä. On sen verran musertavaa ylivoimaa. Kun meidän Iivolla kisojen määrä tänä kautena jäi noin 10 kisaan, ainakin ennen näitä rääppiäiskisoja, niin Kläbo ehti kisata talven aikana varmaan noin 30 kilpailua. Paljon tykittivät ampumahiihtäjätkin. Suvin startit nousivat 35 tienoolle. 

Meidän mieshiihtotähti oli tänä kautena Arsi. Ja mikä vaikuttavinta, tyyli kuin tyyli, hyvin kulki. Harvinaista luksusta meidän hiihtäjistä. Muutenhan meidän maajoukkueen tulos niin miehissä kuin naisissakin oli katastrofi. Onko meidän valmennus ajan tasalla. Vaikka nuorten hiihtäjien määrät ovat pudonneet, niin silti lahjakkuuksia kanavoituu edelleen hiihtoon ihan riittävästi. 

Mielenkiintoista on seurata meidän hiihtopuolella, kun valmennus vaihtuu. Rupeaako maajoukkuevalmennus olemaan päävalmentaja keskeistä, vai sooloileeko koko porukka miten sattuu. Ja miten keplottelee uusi koutsi Niskasten suhteen. Velvoitetaanko maajoukkueurheilijat osallistumaan mcuppeihin, vai mikä on homman juoni. Jotain jöötiä tarvitaan, se on selvä. Iivolta kysyttiin, mitä hän odottaa uudelta koutsilta, niin vastaus oli että viestin ja pariviestin voitto ensi talven MM-kisoissa, että ei paineita. Että tällainen letkautus. Viime viikonlopun Suomen Cupin muut Iivon väläykset oli Red Bullin juomatölkki näkyvästi esillä Ylen haastattelussa. Lisäksi huomiota herätti, kun viestin viime metrien ja kymmenysten tiukassa loppukahinassa muut tulivat maaliin venyttäen niin että lonkat koukistajat olivat lujilla. Iivo sen sijaa auraten! Ero kolmossijaankin oli se vaivainen 0,4 sekkaa, mutta ei kiinnostanut.

Ampumahiihtopuolella ainakin taso rupesi nousemaan, kun Kulstad astui remmiin. Ja nyt siellä Suvin siivittämänä 20-vuotias Inka Hämäläinen sanoo, että nyt alkaa panostus täysillä tähän lajiin. Samat sävelet on 30-vuotiaalla Venla Lehtosella. Lisäksi ainakin Inveniuksen Otto pistää kaiken likoon. 

Tuossa taannoin huomasin lehdestä jutun, jossa mietittiin 800 metrin juoksun taustoja. Eli nopeus vai kestävyys. Osa kv huipuista on nopeustyyppejä, niin sanottuja 400 metrin tyyppejä. Eli tulevat selkeästi sieltä puolelta. Mutta sitten on todella paljon sitä toista maata. Esimerkiksi viimeisin 800 m:n olympiavoittaja Wanyonyi, joka uskoo vakaasti peruskestävyyteen. Merkittävä osa hänen lenkeistään koostuu pitkistä lenkeistä maratonjuoksijoiden kanssa. Ja löytyyhän meiltä myös Pekka Vasala, joka vuonna 1972 juoksi 30km:n lenkkien ohessa keväällä 10000 m 29.09 ja kesällä 5000m 13.45 ja siihen kruununa elokuussa 800m:n Euroopan ennätyksen 1.44.5. Vasala muuten juoksi sinä kautena noin 6500km. Tässä vain pari esimerkkiä. 

Ja tähän jatkeeksi Sami Jauhojärven toteamus, että aiemmin oli joillakin käsitys, että pk harjoittelusta on haittaa nopeusominaisuuksiin. Onneksi ajatusmaailma on aivan viime aikoina muuttunut. Nykyään osa maajoukkueen sprinttihiihtäjistä ainakin pyrkii treenaamaan samoja määriä kuin normimatkan hiihtäjät. Vahva aerobinen pohja mahdollistaa kovempien tehoharjoitusten tekemisen paremman palautumispotentiaalin myötä. Näin Musti...ja noita sanoja voi mietiskellä, kun pohtii myös, miten vaikkapa siltä kahdelta ratakierrokselta saisi juoksijat enemmän irti.

Edelliseen vielä viitaten….aikoinaan meillekin rantautui Lydiardin neuvot, jossa ohjelmassa oli, jos meinasi itseään kestävyysjuoksijana pitää, mallina 100 mailia viikossa. Onko se sitten paljon...no onhan se toisaalta, mutta jos kansallisen tason mieskestävyysjuoksija juoksee 6 pvänä viikossa aamulla tunnin ja illalla toisen tunnin, niin se on siinä. Ja viikkoon mahtuu vielä yksi lepoväiväkin. Eli toisaalta yksinkertaista hommaa. Ja toisaalta ei. Mutta näitäkin asioita voi miettiä iltalampun kodikkaassa loisteessa. 

Sitten lopuksi muutama ydinajatus Vuorimaan Timpalta: 1. Fyysinen kehittyminen vaatii ylikuormittumista, mutta liika ylikuormitus johtaa turmioon. 2. Kestävyysjuoksuharjoitusten mitoituksessa päteen nyrkkisääntö: Hieman liian vähän on parempi kuin hieman liian paljon. 3. Tarvitaan nousujohteisuutta harjoitusjakson sisällä, vuositasolla ja myös yhden harjoituksen sisällä. 4. Hyvä harjoittelu koostuu valmistavasta harjoituksesta, kovasta harjoituksesta ja helposta harjoituksesta. Mikäli kova harjoitus tai harjoituspäivä on pitkä ja runsaasti energiaa kuluttavaa, on helppona päivänä parempi levätä. Sen sijaan lyhyen ja enemmän hermo-lihasjärjestelmää kuormittavan kovan harjoituksen jälkeisenä päivänä on suotavaa tehdä kevyttä harjoittelua. 

Näiden viisastelujen jälkeen ei muuta kuin hyvää kevättä tai takatalvea!

Artsi