Siilinjärvi-Pariisi
Viime viikkoina on itse kukin ottanut ilon irti ainakin marjastuksen suhteen. Pakastimet täyttyvät ja eikun odottamaan syksyn synkkiä aikoja. Urheilijat ovat onneksi laittaneet tossua toisen eteen ja antaneet myös meille marjanpoimijoille sitä kuuluisaa sisältöä elämään. Tässäpä muutama pointti pari viikkoa sitten Siilinjärveltä ja myös Pariisin isoista kisoista.
1. Siilinjärvi Games. Kyllä täällä P-Savossakin osataan. SiiPo ja Korhosen Kari järjestivät ns. hyvät yleisurheilukisat. Siis pari viikkoa sitten. Osanottajia oli vissiin liki 200 ja järjestelyt pelasivat hienosti.
2. Kisojen kestävyysmatkoina olivat 1500 metrin kisat sekä miehille että naisille. Miesten kisassa nähtiin radalla kovia kasvoja, liki legendoja. Oli mm. Syrjälän Teppoa, jolla on Suomi-Ruotsi maaotteluedustuksia varmaan yli 20. Oli Pesosen Yrjöä, jolla on lukuisia Suomen mestaruuksia maratonilta. Lisäksi mukana oli ja voiton napannut meidän huippuestemiehen Ville Hautalan poika Walte. Eli mielenkiintoinen startti nähtiin.
3. Gamesien vika matka oli jo ennakkoon päälajiksi nimetty naisten tonnivitonen. Tähän starttiin saatiin jänikseksi Ikosen Heini, joka tunti ennen juoksi jo 400m:n kisan. Heini ohjeistettiin vetämään 69 sekunnin kierroksia. Ja hänhän tekikin kellontarkkaa työtä. Heini veti 800 metriin asti ja vauhtihan lupaili siinä kohtaa alle 4.20 loppuaikaa.
4. Loppu tuli Saija Sepän ja Mensosen Veeran ja myöskin Siiri Rainion toimesta upeaan tahtiin. Tonnin väliaika noin 2.52 ja siitähän Saija ja Veera iskivät peräkkäin maaliin huikeilla omilla ennätysajoilla. Harvoin näkee urheilijoita noin iloisina ja tyytyväisinä kisan jälkeen.
5. Niin, Veera teki melkoista historiaa. 1500 metrin 36 vuotta vanha piirinennätys meni Ahmolla rikki. Aika 4.18.33 on jo noteeraus, jolla saa nimen lehteen. Kaikki taivaankappaleet olivat sinä päivänä kohillaan: kunto kova, hyvä vire, palkattu (rasillinen vattuja) jänis veti huikean tarkasti, lämpöä 25 astetta eikä ukkoskuurokaan ehtinyt pilaamaan kisaa.
Ja vielä muutama sana Pariisin olympialaisista....
1. Ei yhtään mitalia Suomelle. Historialliset katastrofikisat. Tätä on hehkutettu. Mutta onko se oikeasti katastrofi. Ei mitaleja ole kovinkaan paljoa tullut aiemmistaan kisoista. Ja vaikka olisi nyt tullut se yksikin mitali, niin ei se kokonaiskuva siitä olisi mihinkään muuttunut. Pieni maa, pienentyneet ikäluokat, pienet resurssit, lapset ja nuoret yhä huonommassa kunnossa, liikkumattomuus jne jne. Mutta yhtäkään työryhmää asian korjaamiseksi ei enää tarvita.
2. Tulihan Pariisista myös ihan kelvollisia suorituksia: mieskeihäänheittäjät, naismoukaristit, naisseiväshyppääjät jne. Erikseen voisi mainita vaikkapa tuon Krista Tervon. Taisin kuulua siihen porukkaan, joka oli jättämässä Kristan kotiin. Onneksi olin taas väärässä.
3. Erikseen on mainittava meidän naiskestävyysjuoksuosasto. Ilona Mononen, Nathalie Blomqvist ja Eve Määttänen: aivan loistavaa tekemistä. Ennätyksiä ja vähintäänkin oman tason vetoja. Ja kun vielä huomaa, että näillä matkoilla maailmantaso on noussut liki taivaalliseksi. Saralta odotin enemmän, mutta terveysmurheet vissiin vesittivät homman. Topin harjoittelussa lienee just nyt mietinnän paikka ja Camillalta en ennakkoonkaan odotellut juuri mitään. Silti tuo maratonin suoritus ei kyllä kehuja ansaitse. Camilla kirosi reitin, mutta kärki paineli olympiaennätyksen. Pieleen meni Camillan viritykset niin EM kuin tähän olympikisaankin.
4. Paljon ja itse asiassa liian paljon oli niitä, joilla homma meni ihan vihkoon. Lakka, Alanen, Kemppinen, Lehikoinen, Kujanpää. Ja vaikkapa jonkun Ella Junnilan kommentit floppikisan jälkeen olivat ihan ihmeellisiä. Myös koutsin Tuomas Sallisen selittelyt eivät juuri kehuja ansaitse. Ja onhan se niin, että meidän yliarvostetussa lajissa naisten pika-aidoissa ei nippa nappa alle 13 sekan alituksilla tee juuri mitään. Yli puoli sekkaa on ero kärkipäähän. Ja se on paljon.
5. Hienot oli kisat. Ja katsomot koko ajan täynnä. Kun jo aamukisoihin tulee mökki täyteen eli 80 000 katsojaa, niin mieletöntä menoa. Kun miesten seipäässä Duplantis nosteli rimaa kohti ME korkeuksia, teki kolmannella ME:n, alkoi juhlimaan mestaruutta, niin vielä 20 minuutin jälkeenkin täysi stadion juhli hommaa mukana. Dancing Queen soi ämyreistä eikä kellään ollut kiire pois. Tätä tämä on hienoimmillaan. Tähän ei meillä pystytä.
Ja vielä. Siis nyt juostaan maailmalla ja myös euroopassa kovaa. Todella kovaa. Taso on mennyt hurjaksi. Kun miesten 1500m:llä ruotsin poika veti 3.33, niin sillä ei menty välieriin. Ja myöskin naisten vastaavalla matkalla meno on karmaisevan kovaa. Muir juoksi enkan 3.53, eikä mitään asiaa mitaleille. Samoin miesten kasilla jäätiin ulos mitaleilta 1.41 alkavalla ajalla. Ei jaksa enää ajatella.
Myöskin meidän tasomme on viime vuosina noussut hienosti varsinkin keskimatkoilla. Virlanderin Rami pohti tässä taannoin suomalaisten juoksijoiden tason nostoa niillä kuuluisalla kolmella pointilla:
1. Korkean paikan harjoittelu. Tämä on yleistä koko maailman, niin myös suomalaisten huippujen keskuudessa. Liki 150 vuorokautta kauden aikana.
2. Yhä laajempi joukko meidän juoksijoistamme on heittäytyneet huippu-urheilusatsaukseen. Samalla harjoittelun määrän suhteen ei enää tingitä, vaan annetaan palaa.
3. Aiemmin tehtiin tasotestejä ja mattotestejä pari kolme kertaa kaudessa. Nyt niitä tehdään pari kolme kertaa viikossa. Eli maitohappomittarit ovat juoksijoilla käytössä jatkuvasti. Näin seuranta on reaaliaikaista ja varsinkin vauhtikestävyys ja kynnysharjoittelussa iso apu.
Näillä mennään kohti syksyä, Mutta vielä on kesää jäljellä.....
Artsi
Kommentit