Lokakuun ruskaa ja keltamustaa eli Banzai!
Aluksi kuitenkin...
Eli tänä vuonna on tullut nähtyä muutamia aivan järkyttäviä suorituksia kestävyysmatkoilla, mutta kyllä tässä äskettäin juostu Chicagon maraton ja siinä tämän Ruth Chepngeticjin (meniköhän tuo nimi oikein) tykitys veti lopulta hiljaiseksi. Alle 2.10 aika naiselta on käsittämätön sensaatio.
Onnistuin vielä katsomaan TV:stä tämän maratonin. Tottakai jänisten (miespuolisten) vetämänä jokainen kymppi liki 30 minuuttiin oli hurjaa touhua. Kun nainen tuli maaliin, pistin television kiinni, menin saunaan, otin kovat löylyt ja totesin Husson Kallen sanoin, että se on elämätä kun on elämätä.
No joo, kestävyysjuoksun huippuajat niin radalla kuin maantielläkin on pantu osin aiheestakin uusien ihmetossujen piikkiin. Tossut on olleet nyt muutaman vuoden käytössä ja maratonilla tutkimusten mukaan niillä voi hyötyä pari minuuttia. Toinen tärkeä tekijä näille maratonin huippuajoille on, että varsinkin afrikkalaisten joukossa maratoneista on tullut ratamatkoja tärkeämpi matka. Syy on selvä: riihikuiva raha. Palkkiorahat maratoneilla on hurjat. Jos juokset miehissä vitosella vaikka jopa alle 13 minuuttia ja olet vaikkapa arvokisamitalisti, niin sieltä suunnalta saadut eurot ovat murusia maratoneilla saatuihin euroihin.
Oli miten oli, mutta näillä eväillä näköjään juostaan aikoja, joita ei enää meikäpoika meinaa tajuta. Monet tahot puhuvat saunan löylyissä myös afrikkalaisten kestävyysjuoksijoiden muista eväistä. No niin...paljon on tälläkin hetkellä siellä suunnalla juoksijoita kilpailukiellossa. Ja tuskin ne ainakaan kaurapuuroa aamupalalla vetelee huiviinsa. Eikä ehkä ruisleipääkään. Olipa eväät mitkä tahansa, niin se me kaikki tiedetään, että siellä ainakin treenataan kovaa ja paljon. Ja se on asia, joka näyttelee ylivoimaisesti kaikista suurinta palasta näissä loppuajoissa.
Mitäs meillä on tapahtunut. No ainakin Camilla Richardsson vaihtoi koutsia. Koutsi Keskisalon aikana Camilla siirtyi esteistä pitemmille matkoille ja tulokset paranivat. Tottakai. Camilla on selkeä kestävyystyyppi ja sittemmin SE:t näki päivänvalon useilla matkoilla. Kulunut kausi ei mennyt ainakaan arvokisojen suhteen putkeen ja lopulta oli selvää, että valmennuksellisesti jotain tapahtuu. Camilla ei ole kuitenkaan viimeistä sanaa sanonut. Alisa Vainion treenaamista on paljon kritisoitu, mutta tälle kaudelle juoksu on alkanut rullaamaan ihan mukavaan tahtiin. Ehkäpä Camillankin kannattaisi ottaa ajatuksia sieltä suunnalta. Alimatkojen kautta sille päämatkallekin saattaisi tulla väljempää menoa.
Olympiakomitea on ollut esillä viime aikoina aikas useasti. Syyttävä sormi on osoittanut siihen suuntaan, kun olympialaisista ei mitaleja herunut. En nyt tiedä, onko se syy siellä. Toinen asia on, tarvitaanko koko olympiakomiteaa. Voisiko koko puulaakin lakkauttaa. Tai ainakin pistää alulle jonkinsortin yt-neuvottelut. Eikös tällaisia neuvotteluja ole näinä aikoina joka firmassa ja työyhteisössä. Olympiakomitea jakaa rahaa, mutta eikös sen jaon tietyillä kriteereillä voisi joku talousimmeinen hoitaa tai antaa sen liitoille jaettavaksi.
Olipa olympiakomitea millainen ryhmittymä vaan, niin kun mitaleja ei arvokisoista tule, niin syitä voi etsiä ensimmäiseksi ihan muualta. Lyhyesti... lasten ja nuorten luontainen liikkuminen on tässä yhteiskunnassa olematonta. Tai sitä ei ole lainkaan. Koululiikunta on täysin onnetonta. Ja sitä on esimerkiksi Norjaan verrattuna liian vähän. Eli jo tässä vaiheessa ollaan takamatkalla ja pahasti. Lisäksi meillä liian aikainen erikoistuminen yhteen lajiin on yksi tekijä. Tottakai sitten tulevat seurojen toiminta ja valmennus. Parannettavaa löytyy monelta taholta. Ja yksi seikka on myös se, että ne jotka heittäytyvät jossan vaiheessa urheilun maailmaan, niin se taloudellinen tuki on olematonta ainakin tietyissä lajeissa.
Ja edellisestä kappaleesta tuli mieleen pari asiaa. Yksi on se, että vuoden 2023 Espoon 23 vuotiaiden EM-kisoista Suomi saalisti historialliset 10 mitalia. Tänä vuonna näistä kymmenestä mitalistista ainoastaan yksi kehittyi tuloksellisesti. Siis vain yksi mitalisti pystyi parantamaan tulostaan. Toki voi olla kyseessä loukkaantumisia tai jopa huono tuuria, mutta pistää miettimään.
Toinen asia liittyy tukeen, josta Oona Kettunen kirjoitti eräässä lehdessä. Oona kertoi, että meillä on useita satoja jääkiekkoilijoita, jotka saa elantonsa ja suorastaan rikastuvat urheilemalla ja samaan aikaan lajiensa parhaat yleisurheilijat jopa maajoukkuetason urheilijat rahoittavat uransa vanhempiensa lompakolla, pankkilainalla, opintotuella tai palkkatyöllä. Tasan ei käy onnen lahjat.
No joo, tärkeintä on kuitenkin rakkaus lajiin ja asenne treenaamiseen.
Ja mitäs vielä. No tottakai. Siis sarjassa pelit ja leikit. Eli KUPS. Se on Banzai! Paikalla oltiin ja tunnelma oli aivan huikea. Ja kruununa kaikelle oli, kun heti pelin päätyttyä kentälle tepasteli itse Eini, niin siinähän sitä. Kesä ja Yö biisi kajahti heti mitalien jaon jälkeen. Olihan siinä taas elämystä kerrakseen.
Niin....Väre Areenalle ahtautui yhteensä 8500 katsojaa. Olipa hyvä, että eivät kerenneet tehdä sitä 8000 hengen stadionia. Sinne ei ois kaikki halukkaat mahtuneet!! Heh heh.
Ei muuta kuin Banzai! Hyvä Kups!
-Artsi
Kommentit