Maaliskuun höpinöitä…..

P-Savon perinteikäs maakuntaviesti käytiin viime lauantaina Suonenjoella. Keli ei kyllä ollut ihan kohillaan, mutta tämähän on ulkoilmaurheilua. Niin….viesteissä oli mukana tai siis hiihti maaliin yhteensä 49 joukkuetta. Ei kovin kummoinen määrä. 12-ikäisten uudessa sekaviestissä oli mukana hienosti 19 joukkuetta, mutta varsinkin yleisten sarjojen osalta joukkueiden määrä oli varsin onneton.

Kyllä vaan….viestiä uudistettiin siis täksi vuodeksi 12-ikäisten osalta, mutta nyt huhutaan jo isommistakin muutoksista seuraavia vuosia ajatellen. Näinhän se on, jotakin on tehtävä. On nimittäin niin, että viestin järjestäminen on isotöinen homma. Ja jos joukkuemäärät jäävät kovin pieniksi, niin voidaan kysyä, onko järkee vai ei. Järjestävälle seurallekin kun olisi hyvä jäädä jotain viivan alle.

Mutta mutta…..miten hommaa pitäisi uudistaa? Siinä iso kysymys. Ja tuoko ne uudistuksetkaan lisää joukkueita mukaan. Ei voi tietää. MaakuntaviestiJUOKSU järjestetään taas kerran Karttulassa syyskuun lopussa. Mietittiin mekin juoksusarjojen muutoksia, mutta entisellä konseptilla mennään. Ellei sitten seuroilta tule kehittämisehdotuksia. On nimittäin niin, että jos seuroissa homma toimii ja halua viesteihin löytyy, niin kyllä aikas monesta seurasta pitäisi löytyä vaikkapa neljä 12-ikäistä poikaa tai vaikkapa kolme veteraania ja niin edelleen. Ja kun juoksun puolella yleisiin sarjoihin voi kasata joukkueen vaikka mistä ilman seurarajoja, niin mahdollisuuksia on. Jos liikaa alkaa kikkailemaan, niin se on sitten jo luovuttamista.

Ja vielä....P-Savon koulujen välinen maakuntaviesti hiihdettiin tässä pari viikkoa sitten. Mukana taisi olla 16 joukkuetta. Parhaina vuosina on ollut kuulema yli 80 joukkuetta. Ja edelleen olihan se aikaa, kun P-Savon maakuntaviestissä hiihdettiin esimerkiksi miehissä 10 osuutta. Ja kaikilla matkana oli 10 km. Hieman ovat ajat muuttuneet.

Ampumahiihdossa maailmancup kausi veti viimeisiään. Vika kisassa Holmenkollenilla jäi mieleen, kun Leppävirran ja Soisalon Ampumahiihtäjien nuori 22-ikäinen Otto Invenius löi itsensä läpi. Otto oli päässy Kollenilla Norjan TV:n haastatteluunkin. Otto on ollut norskien ”merkkaama” tulevaisuuden peikko siitä asti, kun hän vuosi sitten tunki nuorten MM-kisoissa norjalaisten supertähtien väliin. Onhan tämä Oton ja muidenkin Soisalon Ampumahiihtäjien kova menestys maamme ja kansainvälisilläkin areenoilla pitkälti Juha ”JUHU” Huopaisen isoa ansiota. Ellei tuollaista taustahahmoa urheilijoiden takaa löytyisi, niin moni mitali jäisi saamatta. Kun vielä tiedetään Leppävirran kehnot olosuhteet lajin harrastamiselle, niin siinäkin valossa on pieni ihme, että seura porskuttaa kovilla kierroksilla. Niin...onhan seuran muutamat urheilijat ja jopa perheetkin muuttaneet paikkakunnalta toiselle parempien olosuhteiden perässä.

Ja vielä...onhan P-savossa muitakin todella lupaavia ampumahiihtäjiä. Soisalon ohessa Puijolla tehdään hyvää työtä lajin eteen ja sieltä voisi poimia ainakin tämän hyperlupauksen eli Arttu Heikkisen.

Niin....tuohon edelliseenkin viitaten....kaikki maksaa ja monen nuoren harrastuskin saattaa loppua, koska lajin harrastaminen vaatii maltaita. Nytkin äskettäin iso puheenaihe on ollut harrastusten maksaminen. Ja huikeaahan se on. Moni 15-vuotias kilpahiihtoon panostava nuori joutuu maksamaan harrastuksestaan liki 10000 euroa per vuosi. On se monelle perheelle melkoinen kuluerä. Niin....ja vaikka joku väittää, että tuon ikäisenä välineillä (siis suksilla) ei ole niin merkitystä, niin uskallan väittää vähän vastaan. Taitaa olla nykyään niin, että ne sukset pitää olla viimeisen päälle ja niitä pitää olla useita. Siis eihän sen välttämättä tartte olla näin, mutta ei se paljon tuon ikäistä innosta, jos hän huomaa, että suksella tulee jo iso ero muihin. Mutta vaikka kaikki maksaa ja aikas paljonkin, niin liikuntaan ja urheiluun panostus on ehdottomasti investointi tulevaisuuteen.

Ja vielä...kaikki maksaa. Taitaa näillä laturetkilläkin olla osanottomaksut jo aikas huikeita. Riikinvoimahiihdossakin ja ainakin Vuokattihiihdossa joutui jo pulittamaan liki 100 euroa, että pääsi baanalle. Sehän oli noin 3 euroa per kilometri. Vertailun vuoksi jollekin Räsä-Ukon laturetkelle pääsi vain 5 eurolla. Hieno homma....ja osanottajia taisi olla reilu 1000. Eli saman verran kuin Vuokatissa. Erona vaan se, että Räsä-Ukossa ei laiteta lappua rintaan. Vuokatissa on laput rinnassa ja hampaat irvessä.

Eikun eteenpäin. Taaksepäin ei pääse!

 

-Artsi