Talven ja kylmän tuntua….monessakin mielessä.

Talven ekat maailmancupit on kisattu. Jos ei hiihtäjämmekään aivan parasta ole saaneet esille, niin hiihtoliitossakin on aikas viileät meiningit. Rahat on loppu. Talous kuralla. Henkilösuhteet kireällä. Saahas nähdä, miten homma etenee.

Niin….Rukalla Iivo hiihti kovaa ja mesosi maalissa. Eihän se ihan mukavalle näyttänyt, mutta olikohan kyseessä järjestetty tempaus vai mikä. Sauvavalmistaja tykkäsi tai sitten ei. Episodi johti vissiin siihen, että Swixin pomo, joka sattuu olemaan tuttu kaveri itse Tuovisen Aki, olisi antanut Iivolle huomautuksen. Tällainen toiminta rikkoo ehtoja, johon sponsori ja urheilija ovat sitoutuneet. Noo...luulenpa, että kyseessä ei liene ollut mikään kovin tiukkasävyinen huomautus.

Iivosta ei ota enää selvää, mitä se puhuu ja mitä tekee. Kun Iivo ja Kepakin jättää näitä maailmancupin kisoja ja viestejä hiihtämättä, niin joku jo lohkaisi, että miten maajoukkueeseen valittu urheilija voi ilmoittaa, että ei kilpaile vaan jättää väliin. Ei futisjoukkueeseenkaan valittu voi ilmoittaa, että en pelaa koska ei nappaa. No Iivohan ei ole ollut maajoukkueessa koko harjoituskaudella. Ja kun Kepankin lihaksisto on aikas jumissa, niin ei se ainakaan parane hitaassa pakkaskelissä vääntäessä. Mutta kokonaisuutena kyllä...hiihdon maajoukkueeseen kaivattaisiin auktoriteetin omaava valmennusjohto. Ihan monestakin syystä.

Fluorit ovat talven puheenaihe. Rukalla taisi tulla yksi fluorikäry. No jos joku urheilija piti käryttää ihan vain muodon vuoksi, niin päädyttiin sitten ukrainalaiseen kaveriin. Näin se toimii. Voi voi. Enpä tiedä, millaisia eroja nyt tämä hiihto ilman fluorivoiteita tuopi tullessaan. Kasvaako erot entisestään huippumaiden ja muiden välillä. Näyttää siltä, että Suomenkin joukkueessa tai itse asiassa hiihtokopilla fluorittomuus on tuonut jonkinsortin kaaosta. Rukalla muuten vapaan kisassa suomalaisista parhaiden pärjäsivät Vilma Ryytty ja Remi Lindholm. Molemmilla oli Salomonin kapulat. Niin....olihan se Vilman hiihto erinomainen. Nuori 22-vuotias Juho Halosen valmentama Iisalmen Visan kestävyyslahjakkuus löi kirkkaasti Kepat ja Kristat.  Ja tämä Remi....hirmutreenaaja 1200 tuntia kaudessa, onnistui myös ihan mukavasti. Syytä olikin....kaverin puheet ovat välillä sitä sorttia, että ei tiedä onko se lintu vai kala. Vai mikä pelle. Jospa kuitenkin hiihtäjä.

Millainen on hiihdon tulevaisuus. Arvokisamitaleita ajatellen ei näytä kaksiselle, varsinkaan naisissa. Kepa ja Krista vetelevät viimeisiä kunniakierroksia. Mitä sen jälkeen? Tulevaisuuden nimiä kyllä löytyy, mutta näitä Iivoja ja Kepoja ei joka oksalla kasva. Miehissä näyttää jopa paremmalle. Tällä hetkellä varsinkaan naisten vapaan hiihto ei suju laisinkaan. Tai erot maailman kärkipäähän on hirvittävän isot. Eroa ei oteta kiinni enää tänä talvena, vaikka jonkun Kepankin juminen lihaksisto herkistyisi viime vuosien iskuun.

Moni sanoo, että seuroissa on hiihdonkin tulevaisuus. Tottakai sieltä ja vanhemmista kaikki lähtee. Mutta seurojen vapaaehtoisten määrä vähenee kun väki ikääntyy. Nuoremmat eivät ole samalla tavalla valmiita vapaaehtoistoimintaan. Muuta kuin isosta maksusta, jos siitäkään. Mutta silti. Vaikka harrastajamäärät, varsinkin poikien puolella ovat vähentyneet, niin uskallan väittää, että lajissa on edelleen imua. Ja kun tuolla Vuokatissa tuli viikon verran hiihdeltyä, niin upealle näyttää. Porukkaa piisaa laduilla ja baanoilla. Ja eikä tarvitse olla kuin kansallisen tason keskivertokaveri, niin hiihtoasut ovat aivan täynnä sponsoreiden mainoksia.

Niin, joku taisi verratakin hiihtäjiä ja kestävyysjuoksijoita. Siinä missä SM-tasolla 10-20 sakkiin yltävä hiihtäjä kasaa itselleen tai pystyy kasaamaan melkoisen tukiverkoston, samoille sijoille yltävä kestojuoksija pelaa vanhempien, mummon ja ukin sekä Kelan tuella. En tiedä, arvostetaanko hiihtäjiä enemmän kuin kestävyysjuoksijoita. Ainakin se näkyy niin, että hiihdossa SM-tasolla parinkympin sijan tuntumaan yltävä urheilija pitää itseään ja arvostaa itseään oikeasti urheilijana, panostaa siihen liki ammattimaisesti, eikä suunnittele lopettavansa jo kaksvitosena. Ja juuri näin sen pitäisi olla myös kestävyysjuoksijoidenkin keskuudessa.

Niin....iästä puheen ollen....nyt jo tai vasta 45-vuotias Ritu Roponen menee edelleen näidän nuorempien tahtia. Ja viikonloppuna maratonilla eräs 47-ikäinen nainen (nimeä en nyt muista) iski loppuajan 2.18. Siis selvästi kovempaa kuin Camilla, joka samassa kisassa teki huikean uuden SE:n. Camillasta on muuten sanottava, että siinä on nainen, joka on heittäytynyt lajiin kuten pitääkin. Ja tulosta tulee. Camilla 30 vee on jo vuosia treenannut paljon ja laadukkaasti. Vaikka maratonin maailmantilastossa hän ei ole SE ajallaankaan kovin korkealla, niin se johtuu vain ja ainoastaan hurjasta tuloskehityksestä viimeisten vuosien aikana. Kenkäteknologia ja rahapalkinnot ovat nostaneet varsinkin maratonin tason aivan tähtitieteelliselle tasolle. Ja kyllä Camilla noilla ajoilla on kova sana Euroopan tasolla.

Se on sitten Itsenäisyyspäivä. Ei tullut linnaan kutsua tai sitten postinjakaja sotki taas sen kutsukirjeen jonnekin. Kävin sen sijaan aamulla katsomassa Itsenäisyysmaratontapahtumaa Kuopiossa. Muutaman vuoden tauon jälkeen tämä perinteikäs tapahtuma kokosi noin viitisenkymmentä osanottajaa. Se on todella vähän siihen nähden, että monena vuotena siellä nähtiin parisensataa juoksijaa. No nyt keli oli tottakai aikas viileä, noin -15 astetta, mutta onneksi tyyni sää. Jospa osanottajien määrä lähtisi taas kasvuun, kun ensi vuoden tapahtumasta ruvetaan ilmoittelemaan hyvissä ajoin.

Olihan se aikas likellä, että itsekin olisin ollut mukana. Puolikas oli jo suunnitelmissa, mutta nämä mukamas liian kovat pakkaset olivat hyvä syy olla poissa. Toista se oli ennen. Silloin juostiin lenkkiä 15 pakkasessa kuutamolla neljän minuutin kilsavauhtia. Nyt ei ensinnäkään pääse lähellekään niin kovaa ja toiseksi jo 10 asteen pakkanen on liikaa. On surkeaa, tympii ja hävettää tämä oma surkeus.

Mutta näillä mennään, mikä on annettu. Oli sitten pakkasta tai ei.

 

-Artsi