Money money money…

Ensiksi tulee mieleen äskeinen sunnuntai-ilta. Ja suomalainen jalkapallo. Onko Kuopio jalkapallokaupunki? Tätä tässä on kyselty koko kesän ajan. Niin….sunnuntaina pelattiin Kuopiossa ja Vaasassa kaksi isoa ottelua, jossa panoksena tämän kauden SM-mitalisijat. Kupsilla jopa mestaruuskamppailu. Mitä tapahtui: Vaasassa katselijoita yli 4000. Kuopiossa 1900, todellisuudessa jopa vähemmän. Onko Kuopio jalkapallokaupunki? Tarvitseeko Kuopio 8000 hengen stadionin?. Meinasin jo kirjoittaa yleisön osastolle, mutta eihän sitä ois julkaistu ja jos oiskin, niin kuraa olisi tullut tuutin täydeltä. Joku tietenkin sanoo, että jos Kuopiossa olisi ollut iso hieno kallis stadion, niin yleisö olisi tullu paikan päälle. En usko, stadioninko takia sinne tultaisiin. Siis...eikö rahalle olisi muutakin hyödyllisempää käyttöä.

Niin...Kupsin sunnuntainen peli oli erinomainen näytös. Kupsilta kauden parasta pelaamista. Paikalla olin ja nautin täysin siemauksin. Ja varsinkin kun lopussa ämyreistä kajahti voiton kunniaksi se tuttu Kupsin kappale Einin kesä ja yö. Upeaa fiilistä.

No sitten mennään peleistä ja leikeistä lajiin, josta on leikki kaukana ja raha liikkuu. Nimittäin maraton juoksuun. Nyt on muutaman viikon aikana juostu niin naisten kuin miestenkin saralla uuden ME-numerot, En tiedä, heikompaa hirvittää. Ja minä kuulun siihen joukkoon. Hirveää menoa, sunnuntainakin Chicagon reitillä joka satanen sinne 17 sekan tuntumaan. Niin….jos tämä Kiptumi olisi juossut sen Berliinin nopealla baanalla, niin loppuaika olisi alkanut ykkösellä.

Nämä klassikkomaratonit ovat aikas rahakkaita juoksuja ainakin kärkipään menijöille. Voittajat kuittaavat 100 000 euron kahtapuolta. Siis ykkössijasta. Sen päälle ennätys/reittiennätysbonukset ja tottakai sponsori/tossubonukset sekä starttirahat. Siis money money money. Ei siinä enää arvokisamaratonit välttämättä kiinnosta. Niin no eihän näitä huippuaikaan tähtääviä maratoneja voi kauden aikana juosta kuin noin 3 kappaletta, mutta Kenian ja Etiopian kaverit elää näillä loppuelämän.

Berliinissä oli pari viikkoa sitten maratonilla 48000 juoksijaa. Osallistumismaksu 200 e/juoksija. Sitten kun järjestäjillä on sponsorit sun muut, niin ei ihme, että huipuille voidaan maksaa. Samana viikonloppuna oli muuten Lidingössä maailman suurin maastojuoksukisa, jossa oli 25000 juoksijaa.Itsekin taapersin siellä kympin ja kävellä piti pari kertaa pahimmissa nousuissa. Niin...sinne pääsee sentään veteraanit ja nuoret aikas halvalla. Osanottomaksu keikkuu 30-40 e välillä. Toki 30km:n kisassa se on jo liki 100 e. Mutta kohtuu summista puhutaan kuitenkin. Eikä tarvitse ihmetellä, miksi siellä ei joka vuosi näitä Kenian huippuja nähdä. 30Km:n voitosta taidetaan maksaa vain 3000 e. No varmaan jos vähän parempi menijä on tulossa, niin starttirahat tulevat päälle. Money money money, lauloi Abba aikoinaan.

Mikä osuus näillä uusilla pomppukengillä sitten on. Kun rahasta puhutaan, niin ainakin se naisten maratonin ME:n juossut pomputteli menemään yli 500 euron kolmen raidan kengillä. Painavat vähän päälle 100 grammaa ja kestävät just sen maratonin ajan. Sillä lailla. No meikä juoksisi niillä sitten pari viikkoa, kun yhden lenkin mitta on enää noin 5 kilsaa. Ei jaksa enempää...

 Tästä kohti syksyn pimeyttä. Nautitaan silti. Elämästä. Ja rahasta, kellä sitä sitten onkaan.

 

-Artsi