Lokakuun puoliväli, sunnuntai 15.10: Edeltävänä päivänä Reippaan Anni Kuosmanen oli juossut SM-maratonilla upeasti hopeaa. Mitä kirjoitti Savon Sanomat: Yksi sivu Kupsin naisten mestaruusmenoista. Yksi sivu Huuhkajien murskatappiosta Slovenialle. Liki yksi sivu Kalpan murskatappiosta Hifkille. Sitten otsikkojen kanssa jutut, kun Puijon Pesis hankki kolme pelaajaa riveihinsä, kun Hifki jätti Kalpan naiset nollille, kun Lahden Jokimaalla ravattiin jne. Miten noteerattiin Annin SM-hopea: Yhden sivun alalaidassa hyvin pienellä ilman otsikkoa (hyvä että huomasi) kaksi kokonaista lausetta! Siinä kaikki.

Niin, siis onhan Savon Sanomat huomioinut ihan hienosti paikalliset juoksutapahtumat. Siitä iso kiitos ja kumarrus siihen suuntaan. Mutta juuri tällainen 15.10  oleva sunnuntai aamu. Siinä meni lehteä lukiessa päivä pilalle. Tuli maku, että se on lajin (kestjuoksu) ja urheilijan aliarvioimista. Tätähän tämä on, että kun voitat SM-maratonilla tai vaikkapa jossain muussa yu-lajissa mitalin, niin se noteerataan hyvinkin pienesti. Verrattuna vaikkapa pesikseen tai lätkään, eikä näistä lajeista ole edes mitaleita maakuntaan saatu viime vuosina.

Se ero median suhteen on näköjään siinä, että yksilölajeissa sinun on oltava kansainvälisellä tasolla kova, ennenkuin saat medianäkyvyyttä. Palloilulajeissa riittää, kun pelaat jollakin sarjatasolla. Tämä samahan näkyy paikallislehdissäkin. Jostain kakkosdivarin potkupallopelistä kirjoitetaan pitkät jutut, kun taas jos olet kymppisakissa vaikkapa Kalevan kisoissa tai hiihdon SM:ssä, niin se on suunnilleen pari lausetta, ilman että vaivaudutaan ottamaan edes urheilijan kommentteja kisasta.

Niin...Savon Sanomat on tullut meikälle paperilehtenä koko pitkän uran ajan. Ja tulee jatkossakin. Siis ihan lehtenä. Niin kauan kuin se ylipäätään tulee lehtiversiona. Kallishan se on kuin mikä, mutta olkoon. Ilman sitä en tule toimeen. Vanhan liiton kannattaja....joku sanoisi, mutta en ole minkään digiversion ihannoija. Paikallislehtikin on aina tullut postilaatikkoon, mutta nyt taisi tulla siihen stoppi. Maakuntaviestistä oli siinä täysin sama juttu kuin Savon Sanomissa. Tiedustelin asiaa ja vastaus oli, että heillä on toimittajilla lauantai vapaata ja resurssit pienet. Kun jatkoin, että eikös toimittaja maanantaina (mikäli työpäivä) voisi edes soitella lehden levikkialueen seuroille, vaikkapa Suonenjoen Vasaman edustajille ja kysyä tuntoja ja kommentteja kisasta ja näin saada hieman paikallisuutta juttuun.... niin....siihen ei enää vastattu lehden toimesta.  Se siitä!

Mutta tärkeintä on, että me itse arvostamme omaa tekemistä. Siinäkin on tekemistä. Kalevan kisoissa tai hiihdon SM:ssä kymppisakkiin meneminen vaatii jo liki täydellistä omistautumista lajille. Se on melkein kaksi kertaa päivässä treenaamista. Eikä tässä ole kyse mistään marginaalilajista. Kannattaa katsella vaikka äskettäin juostun Vantaan maratonin ja puolikkaiden tuloslistoja. Osanottajia niin paljon, että loppua ei selaamalla tahtonut tulevan. Kestävyysjuoksu (ja koko yleisurheilu) on vaan siitä ”hankala” laji, että siinä koko elämä tuntuu pyörivän omien ennätysten ja kauden parhaiden tulosten ympärillä. Joskus tuntuu, että edes SM-mitali ei ole mitään, ellei tule ennätystä. Tätä ongelmaa ei ole vaikkapa hiihdon puolella.

Syksyn pimeys alkaa vaeltaa sisuksiin. Kohta käännellään taas kelloja. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka kannattaa ehdottomasti tätä nykyistä systeemejä. Kesäajan idean kehittäjä halusi valoisia kesäiltoja. Ja niin itsekin. Elokuun loppu ja syyskuu....on tosi tärkeää, että illat pysyy valoisina mahdollisimman pitkään. Se on jo liikunnankin kannalta hienoa. Moni lenkki olisi jäänyt tekemättä töiden jälkeen ainakin näin syys-lokakuussa, jos nykysysteemi ei olisi käytössä. No moni on tietysti vahvasti toista mieltä, mutta yleisesti ottaen kellonsiirtokeskustelun kitinää on vaikea käsittää. Ulkomaanmatkoilla ei kuulu valitusta, vaikka kelloja siirrellään suuntaan jos toiseen.

Niin...vielä tuosta mediasta. Näin syksyisin, talvisin ja keväisin joka aamu, tai ainakin melkein, aamu TV:n urheiluosuuksissa kerrotaan ja näytetään, miten joku suomalainen sai aikaan jonkun syöttöpisteen NHL:ssä. En jaksa....siis en kertakaikkiaan jaksa innostua. No joillekin se on hieno alku päivään. Ja silloin se on paikkansa ansainnut.

Ei muuta kuin tsemppiä syksyyn. Kyllä se siitä kirkastuu. Banzai! Se oli 7:s peräkkäinen vuosi, kun Kupsi oli mitaleilla. Aika hyvin koko ajan mittavia tappioita pyörittävältä seuralta.

-Artsi