Syyskuun sykkeitä….

Niin….kelit jatkuu kesäisenä ja mikä ettei. Saisi jatkua aina sinne marraskuulle saakka ja sitten….kertarysäyksellä kunnon talvi. No tätä ei meikä päätä eikä itse Matti Huutonenkaan, mutta kelejä riittää. Se on varmaa se.

Syyskuun alun sykkeet nousi ainakin Kuopio maratonilla. Aikas monellakin, sillä osallistujia oli jo liki tuhat. Osanottomaksu tapahtumaan on kyllä melkoisen arvokas? Vai onko se sittenkään liian korkea? Aika harva siitä kuitenkaan pullikoi ja kun osanottajamäärät ovat kuitenkin noinkin hienot, niin... En tiedä….kyllä kai sen oman kuntonsa saisi selville hieman halvemmallakin, mutta on siinä hienot hetkensä painaa ja nauttia muiden mukana. Tällä kertaa vesisadekin vielä iski sekaan. Mutta se ei tahtia haitannut. Lämpöä riitti ihan riittämiin. Hyvä keli.

Kuopion reitti on ihan ookoo juostava. Ei se niitä nopeimpia reittejä ole, mutta ei mikään pahakaan. Jotkut olivat tietojen mukaan taas juosseet harhaan. Järjestäjät julistavat, että se on juoksijoiden vastuulla pysyä oikealla reitillä. Niinhän se on, mutta kun laittaa lapun rintaan ja menee siinä omassa kuplassa, niin sitä menee vaikka aitojen läpi. On siinä tietty vastuu myös risteyksien valvojilla ja järjestysmiehillä. Muutenhan homma pelasi ihan mukavasti. Juottopaikoilla ja maalissa oli hyvin juomaa ja muuta murkinaa saatavilla.

Maratonilla ultrajuoksija Tomi Ronkainen piti vauhdikkainta menoa. Paikallisista legendaarinen Järveläisen Ari jaksaa edelleen ja nousi 60-sarjassa korkeimmalle pallille. Ari tähtää vielä tänä syksynä Vantaan SM-maratonille, joten tavoitetta piisaa. En tiedä, harmittaako Aria Kuopiossa muutaman sekunnin tappio naisten sarjan ykköselle muutaman vuoden takaiselle tangokuningattarelle Aino Niemelle. Reilun kympin kisassa hurjinta vauhtia eli 3.10 kilsarytmiä piti Lappeenrannan Julius Taskinen. Puolimaraton oli selvästi suosituin matka. Siellä Varkauden Jesse Kuokkanen oli vauhdikkain (1.13) ja naisten puolella Pihla Hokkanen (1.25). Naisissa merkittävin tykitys nähtiin 50-sarjassa, jossa VarpVireen Niina Halonen veti alle puolentoista tunnin. No Niina onkin ikäisissä Suomen kärkijuoksijoita. Niin...ja omista tekemisistä pitänee mainita myös se, että itsekin päädyn puolikkaan viivalle ja myös maali nähtiin. Eli tavoite täyttyi...siinäkin mielessä, että loppuaika oli itse asiassa sama kuin vuosi sitten. Siinä taputeltiin noin viiden minsan kilsavauhtia ja pahalta tuntui!

No entäs Ruotsi maaottelu. Niin....on se vain huippua, että tällainen maaottelu on pystytty pitämään hengissä. Yleisöä tarvitaan kuitenkin katsomoihin. Tyhjältä näytti Ruotsin maalla. Varsinkaan tämän päivän nuorempi väki ei tahdo eikä malta seurata montaa tuntia katsomossa eikä varmaan televisionkaan ääressä. Ne ajat ovat ohi, kun meilläkin maakunnista tultiin bussilasteittain stadionille. Maaottelu oli sille väelle kauden kohokohta. Ja oli se myös silloin urheilijoille. Nyt ovat ajat toisenlaiset ja haastetta piisaa.

Suomi hävisi maaottelut. Jälleen kerran. Poisjääntejä oli meikäläisittäin paljon, mutta keltaisilla oli vieläkin enemmän. Paljon tuli porua esimerkiksi Lehikoisen poisjäännistä. Niin....onhan se niin, että sopimus on sopimus. Jos siellä velvoitetaan osallistumaan otteluun, niin luulisi olevan selvää, miten toimitaan. Ei kai niillä sopimuksilla ole muutoin mitään merkitystä. Toinen asia on, että sopimuksissa olisi pitänyt ja jatkossa pitää olla joku timanttiliigapykälä. Ja kolmas asia olikin lopulta sitten se, että Lehikoisella oli valmennusjohdon lupa mennä timanttiliigan kisaan. Ja sitten sen jälkeen puheenjohtaja alkoi julistamaan sanktioista ja seurauksista. Ei tullut sanktioita eikä tainnut homma mennä liiton puolelta ihan nappiin. Vasta valittu puheenjohtakin sai jo kylmää kritiikkiä.

Oli miten oli, mutta hankalimpia tapauksia ovat ne kun aletaan keplotella lääkärintodistuksia, että ei tartte osallistua. Ja jos mietitään, miksi taas tuli takkiin, niin.....miten sen sanoisi....nytkin joillakin meidän urheilijoiden tuloksista ja jopa olemuksesta näki, että se kuuluisa ylimenokausi oli aloitettu jo hyvissä ajoin ennen maaottelua. Näin ei saisi tapahtua, eikä ainakaan vielä elokuussa. Voi voi....

Tehtiinhän maaottelussa paljon koviakin tuloksia ja omia enkkoja. Ja ennen kaikkea hienoja kamppailuja. Jotkut tyypit kuitenkin totesivat, että tapahtuma oli kuin olisi hippokisoja katsellut. No nämä tyypit eivät tajua mistään mitään. Otetaanpa vaikka naisten moukari. Kaikki kolme meikäläistä lennätti moukarin yli 70 metrin. Siinä on hippoa parhaimmillaan. Tai vaikkapa miesten ja naisten 1500m. Kovaa mentiin. Ei taida hippo pysyä mukana. No joo näillä mennään, mikä on annettu.

Yle lähetti jälleen koko suven loistavasti tehtyä yleisurheilua. Joitakin floppauksia mahtui sekaan, mutta kokonaisuus oli raudanlujaa kamaa. Kommentaattori Tuomas Raja on kyllä ihan asiallinen kaveri, mutta jotenkin kaverissa ärsyttää liiallinen positiivisuus. Pitäisi uskaltaa antaa tuossa ”ammatissa” myös arvostelua ja kritiikkiä. Nooo, tämä oli taas minun mielipide...

Nyt vaan jatketaan syksyistä menoa ja aletaan (ja on jo aloitettu) järjestelemään 30.9 juostavaa maakuntaviestiä. Siinäpä sitä vipinää riittää.....

 

-Artsi