keskiviikko, 22. tammikuu 2025

Uutta vuotta mennään hyvää vauhtia…..

Uutta vuotta mennään hyvää vauhtia…..

Uusi vuosi...uudet kujeet. Ei taida tosin enää vanha oppia uusia kujeita, mutta näillä mennään, mitkä on annettu.

 

Vuosi vaihtui tutuissa merkeissä, kun Karttulassa juostiin Uudenvuodenjuoksua. Porukkaa oli ihan hyvin. Liki 50 osanottajaa teki tapahtumasta ihan värikkään. Keli oli mikä oli, mutta kovaa ainakin miesten kärkipää paineli. Huippusuunnistaja nuori Santeri Kirjavainen tykitteli vitosella ajan 16.55. Keli eli liukkaus hidasti ”asiantuntijoiden” mukaan menoa 5-10 sekkaa per kilsa. Eli reittienari olisi ollut vaarassa optimioloissa. Niin, siis Jere Pajunen juoksi v. 2018 sen reittienarin nimenomaan sulalla tiellä. 

 

Kuukauden merkittävin sopimusuutinen tuli ainakin kestävyyslajien puolelta Nathalie Blomqvistin taholta. Sveitsiläisen urheiluvälinevalmistajan kanssa tehty soppari on tyyliä 4+1. Tällaista sen pitäisi olla tässäkin lajissa. Kun löytyy urheilija, joka haluaa laittaa kaikkensa peliin, niin ei muuta kuin ruksi nimensä alle. Sen jälkeen kaikki on valmista ja palkkakin juoksee. Nathalien entinen koutsi Tom Andbacka totesikin että tämä on ainoa tie huipulle. Ja lisäsi, että Suomessa on huippu-urheilijoita, mutta ei huippu-urheilua tässä lajissa. Ja näin se vaan on….mitaleita eikä mitalisteja synny olympiakomitean laatikkoleikeillä eikä sillä, että toimistossa vaidetaan paikkaa pohjoisesta lähteen. Se on tasan tarkkaan näin. 

 

Ja kuukauden merkittävin, liikuttavin ja tunteikkain puhe kuultiin ja nähtiin Urheilugaalassa Nathalie Blomqvistin puoliskolta eli Mustafe Muuselta. Se oli 23-vuotiaalta hieno palkintopuhe ja ilman paperia. Gaalan yleisö nousi seisomaan ja taputti pitkään. Joukossa oli paljon liikuttuneita ihmisiä.  Aivan upeeta.
 

Imatran SM-hiihtojen kiinnostavin tapaus, ainakin monien mielestä, oli Antti Tuiskun osallistuminen kisaan. Ja sitähän se oli. Meikäläisen piireissä rupesi ennen kisaa liikkumaan veikkauksia, paljonko Tuisku häviää kympillä kärkeen. Itse veikkasin 7 minuuttia. Eroa taisi olla noin 8.30 min. Eli jokaisella 100 m pätkällä tuli kuokkaan 5 sekkaa. Tästä huolimatta Tuisku teki jokaisesta osallistujasta voittajan. Ja pitää muistaa, että alle 33 minuutin kymppi pertsalla oikeuttaa hatunnostoon. Siihen ei kaikki pysty. Kaiken kaikkiaan se osoitti myös sen, miten vaikeaa on päästä noissa karkeloissa edes 100 parhaan joukkoon. Tuiskun tapauksessa myös tekniikassa on suuri haaste. Herra itse haihatteli kyllä alun perin vähän parempaa. Itse asiassa naisten kärjen vauhtia. Ei onnistunut. Naisten sarjan 10:skin hiihti kaksi ja puoli minuuttia kovempaa. 

 

SM-hiihdoissa Iisalmen Visan Vilma Ryytty nousi lopullisesti valokeilaan ja mitaleille. Hieno homma. Vilma on panostanut rajusti lajiin ihan junnusta asti. Muutenhan kisoista huiput loistivat poissaolollaan. Sen sijaan meidän suorastaan ongelmatapaukset Vilma Nissinen, Eveliina Piippo ja Remi Lindholm pettyivät pahasti. Ja kommentit ja lausunnot eivät olleet taaskaan lapsia varten lausuttuja. Niin....siis SM-hiihdot ovat vuoden tärkein hetki sadoille urheilijoille. Nytkin kympin pertsan matkalla maaliin hiihti yhteensä 232 hiihtäjää. Tosin kun näitä vertaa vaikkapa Kalevan kisoihin, niin hiihdon SM-kekkereihin esimerkiksi Antti Tuisku pääsee kun maksaa lisenssin. Kalevan kisoihin tie olisi ollut pystyssä SUL:n ylläpitämien tulosrajavaatimusten takia. 

 

Vuoden alkupuolella ampumahiihdossa meikälaiset ovat edelleen nostaneet tasoaan. Ja useamman urheilijan voimin. Lähes sensaatiomainen suoritus oli, kun Suvi ja Tero suoriutuivat mcupin parisprintin korkeimmalle pallille. Suvin ammunta on ollut koko kauden huippua, mutta parisprintin vika ammunta kovan paineen alla oli jäätävää tykitystä. Suvi ja muutkin ampumahiihtäjät ovat saaneet nyt jo medialtakin ansaitsemansa huomion. Huvittavaa on kuitenkin, että aina kun Suvi Minkkisen kisasuoritusta aletaan hehkuttaa, niin liki samassa lauseessa löytyy Kaisa Mäkäräisen nimi ja kommentit. No joo, Kaisan saavutukset olivat ainakin kristallipallojen suhteen melkoisia, mutta entäs jos ensi vuonna Suvi nappasee olympialaisista mitalin. Siihen ei Kaisa pystynyt. Monista yrityksistä huolimatta. Arvokisat olivat monasti tuskaa. Daami otti hurjia paineita tiukan paikan tullen. Hän ei kestänyt yhtään häneen kohdistuvaa kritiikkiä. Median (Yleä lukuunottamatta) ja lehdistön kanssa tunnelma oli välillä kireä. 

 

Ja lopuksi on pakko kehaista, kun tuli taas käytyä Kanarialla. Tällä kertaa vain viikko. Mutta Kuopiosta on helppo lähteä. Töissä voi olla päivän. Sitten vaan illansuussa lentoasemalle ja jo samana ilta olet lämpimässä. Niin, olihan nytkin huikeat kelit. Ei pilvenhattaraakaan koko viikolla. Lämmintä pvällä noin 24 ja aamulla auringonnousun aikaan 15. Eli just sopivaa. Välillä tosin tuntui, että hiihtojako tänne on tultu katsomaan. Hotelli huoneen televisiosta näky Suomi kanavat, joten pitihän sitä kisastudiota pitää yllä sielläkin. 

 

Mitäs muuta....ampumahiihdon MM-mittelöt alkavat parin-kolmen viikon päästä, MM-hiihdot noin kuukauden kuluttua ja yleisurheilun hallikausikin on jo alkanut. Eli mielenkiintoa riittää ainakin penkkiurheilijoilla. 

 

Että semmosta peliä.....mestaruuksia voitetaan puolustamalla, mutta kun tosi paikka tulee, niin hyökkäys on paras puolustus.

 

t. Artsi 


 

lauantai, 21. joulukuu 2024

Liikunnallista Joulua ja Hyvää Loppuvuotta sekä entistä parempaa Uutta Vuotta

Liikunnallista Joulua ja Hyvää Loppuvuotta sekä entistä parempaa Uutta Vuotta!

 

Niin….Joulua pukkaa taas päälle. Tässä vaan toivoisi, että tämä köhä hellittäisi ja että pääsisi vihdoin hiihtelemään. Lunta ainakin on jo nyt tarpeeksi, kun vaan meidän tämä kaupungin työntekijä saisi nämä ladut ja baanat ajettua hiihtokuntoon. Ei tosin hyvälle näytä. Pitkä syksy on ollut, kun ei ole tekemistä juuri ollut. Nyt kun olisi, niin mitään ei tapahdu. Tähän päivään mennessä (20.12) baanaa ei ole ajettu lainkaan, vaikka lunta on ollut jo monta päivää vaikka kuinka paljon. Ja Joulun seutu on sitten aikaa, kun moneen päivään ei ajeta baanoja. Näin se on ollut jo monena vuotena, ja ainakin Karttulan suunnalla. 

 

Maailmancupit ovat käynnistyneet hiihtolajeissa ja Kontiolahden ampumahiihdoissa meidän maajoukkueesta ainakin yksi nimi nousi kukoistukseen, siis Suvi Minkkinen. Onhan melkoinen tarina. Suvi on ollut jo pitkään lajissa sellainen keskiverto liki ynnä muiden joukossa oleva urheilija. Ja nyt sitten kolmekymppisenä raju nousu maailman eliittiin. Viime kaudella kova panostus harjoitteluun. Kolme kuukautta korkealla. Satsauksen hinta 15000 euroa. No nyt se on tullut jo takaisin. Kontiolahdelta taisi tulla 17000 euroa ja nyt sen jälkeen on tullut mukavasti lisää. Ja kun siihen lasketaan vielä rulla-ampumahiihdon MM-kisojen potti, niin taitaapa Suvin tienestit olla jo nyt reilussa 40 000 eurossa. 

 

Niin, siis ampumahiihdossa liikkuu hurjat rahat. Selvästi isommat kuin hiihdossa. IBU maksaa melkoisia summia palkintorahoja. Jo pelkästään suomalaiset ampumahiihtäjät saivat Kontiolahden kisoista 32500 euroa palkintorahoja. Ja paljon kärkisijoja saaneet Norjan urheilijat liki 200 000 euroa. Siis pelkkiä palkintorahoja. Eikä ihme, Kontiolahden latujen vierustat olivat vuorattu tuhdilla tavaralla: BMW, Viessman, Bauhaus jne. Ampumahiihtosirkus elää ja voi hyvin. 

 

Hiihdon puolella Niskasen Kepa näytti, että kunto tai siis suorituskyky voi nousta melkoisesti parissa kolmessa viikossa. Davosin pertsan kisassa nähtiin jo vanhaa kunnon Kepaa. Siinä nähtiin melkoinen vauhtiero Rukan kisaan verrattuna. Kärkeä otti Kepa kiinni ainakin pari minuuttia ja se on paljon noinkin lyhyessä ajassa. 

 

Pertsa on edelleen se suomalaisten laji, josta ne mitalit arvokisoista on otettavissa. On toki myönnettävä, että keski-euroopassa pertsa on se vähemmän harrastettava tyyli. Siellä mennään mieluummin vapaalla ja nykyisin vielä vanhemmat pukkaavat lapsensa mieluummin ampumahiihdon puolelle. Surkea esimerkki oli Davosin mcupin naisten pertsan kisa, johon osallistui vaivaiset 40 hiihtäjää. Ja 20:s kisaaja jäi kärjestä jo liki neljä ja puoli minuuttia. Se on raaka esimerkki kupletin juonesta. Tämä kisa ei ollut muuten mikään teinityttösten riemujuhla, sillä kärkikolmikon hiihtäjät olivat kaikki 36 vuoden ikäisiä. 

 

Hiihdon puolelta on nostettava esiin Jasmi Joensuun loistokkaat sprintit. Jasmilla on mitalikamppailusaumat MM-kisoissa. Ja mielenkiintoinen nimi on myös Amanda Saari. Aloitti hiihoharjoittelun vasta 18-vuotiaana. Sitä ennen uintia ja paljon muuta. Amanda valmentaa itse itseään. Taustalla kuitenkin Roposen Toni. Amanda sanoikin, että Tonin kanssa ei tarvitse kierrellä eikä kaarrella. Enemmän se on sellaista toppuuttelemista ja yksinkertaistamista. Tämä kun ei ole mitään rakettitiedettä, virkkoi Amanda. No miehissä tottakai Iivon lisäksi on nostettava esiin Hakolan Risen hyvä pertsa sekä myös Niilo Moilasen lupaavat sprittiesitykset. 

 

Eipä tähän kohtaan mitään sen ihmeempää. Otetaan Joulu liikunnan kannalta ja syödään hyvin. Siitä se homma jatkuu kohti vuodenvaihdetta. Niin....muistakaa UUDENVUODENJUOKSU Karttulassa tiistaina 31.12 klo 18.00. Siellä päätetään vuosi ja muistellaan mehevimpiä juttuja vuoden varrelta. Ja tottakai tehdään Uudenvuoden lupauksia tai ollaan tekemättä. 

 

-Artsi

sunnuntai, 1. joulukuu 2024

Se on jo joulukuu!

Se on jo Joulukuu….eikun pukkia oottelemaan.

 

Niinpä, hiihtämään on jo päästy. Ei tosin luonnonlumilla. Eikä ainakaan täällä päin. Vuokatissa tuli kuitenkin käytyä ja siellä ensilumenbaanoilla kilsoja kertyi noin sata. Olihan se melkoista vilskettä, Ainakin pahimpina ruuhka aikoina. Ihme että mitään yhteentörmäyksiä ei sattunut. Tukkonahan siellä on. Tällainen taapertaja. Porukkaa menee ohi joka puolelta. Niin….vauhtia riitti kun suomalaisten lisäksi myös Saksan maajoukkue ampumahiihtäjät sekä myöskin Puolan, Ukrainan ja ainakin USA:n ryhmät pitivät siellä leiriä. Kovia kasvoja vilahti baanoilla ja myöskin ruokalassa, jossa ainakin Saksan paikallinen TV teki maajoukkueesta ohjelmaa. 

 

Hiihtokausi on siis saatu käyntiin Suomen Cupien ja nyt myös Rukan maailmancupin osalta. Suomen Cupin osalta käytiin keskustelua, pitäisikö ulkomaalaisten hiihtäjien saada osallistua kisoihin. Niin....enpä oikein itse kannata moista asiaa. Nykyisellään nämä kekkerit ovat upeita kisoja, jossa meidän kansallisen tason hiihtäjät saavat näkyvyyttä ja ilman ulkomaalaisia ja jopa ilman Niskasia kisoista on kehkeytynyt mielenkiintoista seurattavaa. Ja kun vielä TV on hienosti mukana ja osanottajia riittää, niin antaa mennä samalla kaavalla. 

 

Rukalla nähtiin hyvät kisat. Oli yleisöä ja tunnelma välittyi TV:n välitykselläkin. Sunnuntain vapaan yhteislähdöt eivät ole meidän suosikkikisoja, eikä ne olleet nytkään. Ehkä vain Arsi Ruuskanen saa puhtaat paperit. Rukan rata ei sovellu muutenkaan näihin yhteislähtöihin. Homma menee kyttäilyksi ja vaikka joku haluaisikin yrittää karkuun, niin se ei vaan onnistu noilla baanoilla. Pertsan sprinteissä nähtiin taasen oikeinkin mallikkaita vetoja. Lauri Vuorinen ja Jasmin Joensuu alkavat kuulua tämän lajin maailman kärkisprinttereihin. Ja toki myös Niilo Moilanen. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten tämäkin kolmikko pärjää, kun mennään tutuista olosuhteista muualle maailmaan. 

 

Rukan eka startti olikin se meille sopivin kisamuoto eli pertsan väliaikakisa. Tokihan on sanottava, että ekat mcupin kisat eivät välttämättä kerro vielä juurikaan mitään jatkoa ajatellen, sillä urheilijat tulevat kisoihin hieman eri lähtökohdista harjoittelun suhteen. Tämähän näkyi muun muassa Kertun osalta, joka kyllä saa koneen käyntiin ennen kaamoksen loppumista. Homma oli hallussa ja kunto tikissä oli tottakai Iivo, joka juuri tällä paraatimatkalla voitti ja näytti voimansa muille. Taas kerran. Tai no joo, onhan siitä jo kaksi ja puoli vuotta, kun Iivo edelliskerran oli ykkönen. Iivoa en rupea kommentoimaan sen enempää, sillä en enää kuulu hänen faniryhmään....heh heh. Kaikki viime vuoden tempaukset, mediakommentointi ja sellainen pöyhkeä ylimielinen käytös ovat vieneet miehen arvoa alaspäin. Yleensäkin osan suomalaisten urheilijoiden kommenteista saa hymyn suupieleen ja osa saa aikaan kauhean myötähäpeän. Jokainen voi miettiä, ketkä kuuluu kumpaan ryhmään. 

 

Niin, kaikki mielenkiinto kohdistui tietysti Johaugin paluuseen. Ja kaikista hurjin yllätys oli, kun Frida Karlsson voitti muut ja myös Juuhaugin kympin eli 25 minuutin kisassa liki minuutilla. Kyllä joo....jos Juuhaukki olisi ollut niin ylivoimainen, niin peli olisi ollut pelattu muilta koko kauden osalta. Mutta tämä Frida on sellainen naikkonen, että hän voi olla ylikunnossa jo alta aika yksikön. Eli ootellaan, mitä talvi tuo tullessaan.  

 

Vielä parista P-savolaisesta hiihtäjästä. Valtteri Pennanen on todellakin nostanut tasoaan. Sprintissä kaveri alkaa hätyyttelemään ihan meidän kärkipaikkoja. Naisissa taas Ukkolan Johanna taisi napata jopa Suomen Cupin viestivoiton Kainuun riveissä. Johannasta oli muuten tehty loistava usean sivun juttu Hiihto-lehteen. Siinä oli hyvää tarinaa myös siitä, miten yhdistää päivittäinen normi työnteko ja hiihto sekä myöskin siitä, mitä hiihto ja ylipäätään urheilu antaa. Urheilu ja työ ovat sopivaa vastapainoa toisilleen ja rikastuttavat yhdessä elämää, sanoo Johanna. 

 

Viime viikkoina on myös kestävyysjuoksupuolella tapahtunut. Vantaan Hakunilassa viriteltiin kuntoa pian juostaviin EM-maastoihin. Ilona Mononen kuittasi PM-mestaruuden helposti kesken Pajulahden alppimaja jaksoa. Miesten puolella Vieremän Kauppis Mikko näytti, että hänelle maastojuoksu sopii kuin nyrkki silmaan. Sijoitus oli 10:s, mutta vain puoli minuuttia kärkeen oli loistava veto. 

 

Monosen lisäksi syksyn ilonaiheita oli meidän superparin Nathalin ja Mustafen upeat maantiekympin ajat. Viiden viikon korkean paikan leiri takasi Nathalielle hurjan SE ajan, joten meno jatkuu tällä viime kauden sensaatiolla huikeassa tahdissa. 

 

Viime kesän tilastoja ja eri juoksijoiden kisamääriä kun selailee, niin ainakin nämä Jan Petracin valmennettavat kuten Veera Perälä ja Eve Määttänen kisailivat kohtuu paljon pelkästään kahdella ratakierroksella. Veera veti kasin kisan 17 kertaa. Tosin osan keskeytti. Oli jopa jäniksenä Hengelossa jossa olympiavoittaja Kelly Hodgkinson juoksi sitten 1.57.36. Siinä Veera veti eka kiepin 57.28. Eve puolestaan taisi juosta 15 kertaa kesällä kasin, joista 10 kertaa sekunnin sisälle SE:stä 1.59.41. SE jäi vielä 18 sadasosan päähän. 

 

Eli tästä vaan eteenpäin....kohti Joulua ja Uutta Vuotta. Pimeydestä huolimatta positiivisin mielin. Ja muistakaa: On kaksi päivää, joita ei kannata murehtia: Eilinen ja huominen. 

 

-Artsi

 

 

 

sunnuntai, 20. lokakuu 2024

Lokakuun ruskaa ja keltamustaa eli Banzai!

Lokakuun ruskaa ja keltamustaa eli Banzai!

 

Aluksi kuitenkin...

 

Eli tänä vuonna on tullut nähtyä muutamia aivan järkyttäviä suorituksia kestävyysmatkoilla, mutta kyllä tässä äskettäin juostu Chicagon maraton ja siinä tämän Ruth Chepngeticjin (meniköhän tuo nimi oikein) tykitys veti lopulta hiljaiseksi. Alle 2.10 aika naiselta on käsittämätön sensaatio. 

 

Onnistuin vielä katsomaan TV:stä tämän maratonin. Tottakai jänisten (miespuolisten) vetämänä jokainen kymppi liki 30 minuuttiin oli hurjaa touhua. Kun nainen tuli maaliin, pistin television kiinni, menin saunaan, otin kovat löylyt ja totesin Husson Kallen sanoin, että se on elämätä kun on elämätä. 

 

No joo, kestävyysjuoksun huippuajat niin radalla kuin maantielläkin on pantu osin aiheestakin uusien ihmetossujen piikkiin. Tossut on olleet nyt muutaman vuoden käytössä ja maratonilla tutkimusten mukaan niillä voi hyötyä pari minuuttia. Toinen tärkeä tekijä näille maratonin huippuajoille on, että varsinkin afrikkalaisten joukossa maratoneista on tullut ratamatkoja tärkeämpi matka. Syy on selvä: riihikuiva raha. Palkkiorahat maratoneilla on hurjat. Jos juokset miehissä vitosella vaikka jopa alle 13 minuuttia ja olet vaikkapa arvokisamitalisti, niin sieltä suunnalta saadut eurot ovat murusia maratoneilla saatuihin euroihin. 

 

Oli miten oli, mutta näillä eväillä näköjään juostaan aikoja, joita ei enää meikäpoika meinaa tajuta. Monet tahot puhuvat saunan löylyissä myös afrikkalaisten kestävyysjuoksijoiden muista eväistä. No niin...paljon on tälläkin hetkellä siellä suunnalla juoksijoita kilpailukiellossa. Ja tuskin ne ainakaan kaurapuuroa aamupalalla vetelee huiviinsa. Eikä ehkä ruisleipääkään. Olipa eväät mitkä tahansa, niin se me kaikki tiedetään, että siellä ainakin treenataan kovaa ja paljon. Ja se on asia, joka näyttelee ylivoimaisesti kaikista suurinta palasta näissä loppuajoissa. 

 

Mitäs meillä on tapahtunut. No ainakin Camilla Richardsson vaihtoi koutsia. Koutsi Keskisalon aikana Camilla siirtyi esteistä pitemmille matkoille ja tulokset paranivat. Tottakai. Camilla on selkeä kestävyystyyppi ja sittemmin SE:t näki päivänvalon useilla matkoilla. Kulunut kausi ei mennyt ainakaan arvokisojen suhteen putkeen ja lopulta oli selvää, että valmennuksellisesti jotain tapahtuu. Camilla ei ole kuitenkaan viimeistä sanaa sanonut. Alisa Vainion treenaamista on paljon kritisoitu, mutta tälle kaudelle juoksu on alkanut rullaamaan ihan mukavaan tahtiin. Ehkäpä Camillankin kannattaisi ottaa ajatuksia sieltä suunnalta. Alimatkojen kautta sille päämatkallekin saattaisi tulla väljempää menoa.

 

Olympiakomitea on ollut esillä viime aikoina aikas useasti. Syyttävä sormi on osoittanut siihen suuntaan, kun olympialaisista ei mitaleja herunut. En nyt tiedä, onko se syy siellä. Toinen asia on, tarvitaanko koko olympiakomiteaa. Voisiko koko puulaakin lakkauttaa. Tai ainakin pistää alulle jonkinsortin yt-neuvottelut. Eikös tällaisia neuvotteluja ole näinä aikoina joka firmassa ja työyhteisössä. Olympiakomitea jakaa rahaa, mutta eikös sen jaon tietyillä kriteereillä voisi joku talousimmeinen hoitaa tai antaa sen liitoille jaettavaksi. 

 

Olipa olympiakomitea millainen ryhmittymä vaan, niin kun mitaleja ei arvokisoista tule, niin syitä voi etsiä ensimmäiseksi ihan muualta. Lyhyesti... lasten ja nuorten luontainen liikkuminen on tässä yhteiskunnassa olematonta. Tai sitä ei ole lainkaan. Koululiikunta on täysin onnetonta. Ja sitä on esimerkiksi Norjaan verrattuna liian vähän. Eli jo tässä vaiheessa ollaan takamatkalla ja pahasti. Lisäksi meillä liian aikainen erikoistuminen yhteen lajiin on yksi tekijä. Tottakai sitten tulevat seurojen toiminta ja valmennus. Parannettavaa löytyy monelta taholta. Ja yksi seikka on myös se, että ne jotka heittäytyvät jossan vaiheessa urheilun maailmaan, niin se taloudellinen tuki on olematonta ainakin tietyissä lajeissa. 

 

Ja edellisestä kappaleesta tuli mieleen pari asiaa. Yksi on se, että vuoden 2023 Espoon 23 vuotiaiden EM-kisoista Suomi saalisti historialliset 10 mitalia. Tänä vuonna näistä kymmenestä mitalistista ainoastaan yksi kehittyi tuloksellisesti. Siis vain yksi mitalisti pystyi parantamaan tulostaan. Toki voi olla kyseessä loukkaantumisia tai jopa huono tuuria, mutta pistää miettimään. 

 

Toinen asia liittyy tukeen, josta Oona Kettunen kirjoitti eräässä lehdessä. Oona kertoi, että meillä on useita satoja jääkiekkoilijoita, jotka saa elantonsa ja suorastaan rikastuvat urheilemalla ja samaan aikaan lajiensa parhaat yleisurheilijat jopa maajoukkuetason urheilijat rahoittavat uransa vanhempiensa lompakolla, pankkilainalla, opintotuella tai palkkatyöllä. Tasan ei käy onnen lahjat. 

No joo, tärkeintä on kuitenkin rakkaus lajiin ja asenne treenaamiseen. 

 

Ja mitäs vielä. No tottakai. Siis sarjassa pelit ja leikit. Eli KUPS. Se on Banzai! Paikalla oltiin ja tunnelma oli aivan huikea. Ja kruununa kaikelle oli, kun heti pelin päätyttyä kentälle tepasteli itse Eini, niin siinähän sitä.  Kesä ja Yö biisi kajahti heti mitalien jaon jälkeen. Olihan siinä taas elämystä kerrakseen. 

 

Niin....Väre Areenalle ahtautui yhteensä 8500 katsojaa. Olipa hyvä, että eivät kerenneet tehdä sitä 8000 hengen stadionia. Sinne ei ois kaikki halukkaat mahtuneet!! Heh heh. 

 

Ei muuta kuin Banzai! Hyvä Kups!

 

-Artsi














 

sunnuntai, 22. syyskuu 2024

Maakuntaviestijuoksu on jälleen kisattu

Maakuntaviestijuoksu on jälleen kisattu

 

P-Savon maakuntaviestijuoksu on taputeltu. Ja jälleen siis Karttulassa. Tapahtuma saatiin tällä kertaa pidettyä ihan kelvollisissa olosuhteissa. Vasta kisan päätyttyä ennen palkintojenjakoa jonkinsortin sadekuuro häiritsi hieman menoa. 

 

Tapahtuma vietiin läpi tuttuun tyyliin. Kuuluttajakaksikko Joni ja Kimmo pitivät tunnelman yllä ansiokkaalla tyylillään. Asiantuntemus ja huumori loistivat koko päivän ajan. Ja mikäs siinä...kun vielä ämyreistä soi aikas monta kertaa Live is life, niin meikäkin viihtyi ihan mukavasti. 

 

Niin….joukkueita oli tällä kertaa mukana lopulta 61. Se on yli 10 vähemmän kuin edellisvuoden sadekelissä. Ei tullut kuitenkaan pohjanoteerausta, sillä neljä vuotta sitten oli vain 59 joukkuetta. En tiedä, nämä piirin perinteiset juoksutapahtumat ovat kuihtumassa kokoon. Moni tapahtuma on jo lopettanut. Jonkinlaista vastuuta kaivattaisiin porukoissa, että osallistuttaisiin näihin piirin juoksutapahtumiin. Vaikka määrät ovatkin pudonneet, niin kyllä täällä juoksjoita, kuntoilijoita riittää. 

 

Maakuntaviestijuoksu pyörii vahvasti muutaman seuran varassa. RRR:n oranssit, kuten myös PHS:n hiihtäjät olivat mukana yli kymmenen joukkueen voimin. Kiuruveden Urheilijoista oli 8 joukkuetta ja myös SiilHs ja Vieko olivat jälleen vahvalla panoksella paikalla. Ilman näitä seuroja tapahtuma olisi kuopattu jo ajat sitten. 

 

RRR tekee vahvaa kestävyysjuoksutyötä mm. Jylhän Antin ja Räsäsen Marjatan johdolla. Vaikka seura on panostanut veteraaneihin, niin nyt 2000 luvulla syntyneitä naisia on alkanut liittyä seuraan. Tottakai, kiinnostusta riittää, kun toiminta on mielenkiintoista ja tehokasta. PHS toimii hiihdon puolella Happosen Katin johdolla upeasti. Seuran juniorityö on mallikasta ja tulosta syntyy. Kuopiolaisseuroista siis RRR ja PHS olivat Karttulassa vahvasti esillä. Mutta samaa ei voi sanoa Kuopion kolmannesta seurasta, johtavasta yleisurheiluseurasta eli Reippaasta. Ei yhtään joukkuetta. Siis pyöreä nolla. No tätä en nyt rupea sen kummemmin pyörittelemään. Jokainen tehköön omat johtopäätelmänsä. 

 

Maakuntaviestissä maakunnan hiihtohuiput, siis Iivot, Pertut eivät olleet mukana. Mutta nuorista hiihtäjistä mm. Jalmari Bergqvist ja Iiro Säisä osoittivat, että kone on kunnossa. Niin vahvaa ja jaksavan näköistä oli meno maastossa. Juoksupuolelta maamme kärkipaikoille noussut Kauppis Mikko ei sen sijaan tullut paikalle. Sen sijaan toinen piirin huippu, huikean kauden juossut ja maaotteluedustajamme Mensosen Veera johdatti Maaningan Mahdin naisten sarjan ykköseksi. Veeran yksityisaika 2,6 km:n matkalla oli muuten noin parikymmentä sekkaa kovempi kuin edellisyksyn viestissä. 

 

Kovia kamppailuja käytiin maakuntaviestin voitoista. Esimerkiksi naisten 16-ikäisissä käytiin hurja kisa, kun ankkuri Vieremän Aino Suomalainen ratkaisi pelin aivan lopussa hurjalla vedolla, vaikka taisi lähteä vasta neljäntenä ankkuriosuudelle. Eroa Kiuruveden joukkueeseen 6 sekkaa. Samoin on nostettava esille 12-ikäisten tytöissä PHS:n Salla Tompurin meno. Kilsan matka aikaan 3.29. Siis aivan ylivoimaista menoa myös pojat huomioiden. Ja tottakai meidän veteraanit. Siellä juoksi monia kasvoja, joilla on kilometrejä takana aivan hirveä määrä. Niin miehissä kuin naisissa. Ja vaikkapa RRR:n Elina Mykkänen...hattu pois ja syvä kumarrus. Siinä esimerkkiä muille. 

 

Tapahtuman aloittaneet perhe- ja kaverisarjat ovat vuosien mittaan vakiinnuttaneet suosionsa, nytkin yhteensä 20 joukkuetta. Siellä jopa hätyyteltiin 3 min maagista rajaa 1 km avausosuudella, joten ihan kovia juoksijoita oli mukaan intoutunut! 

 

 

 

 

Tulokset ja kuvia on nähtävillä Karttulan Urheilijoiden kisasivuilla. Tässä kohtaa ei muuta….syksyn jatkoa…

 

t, Artsi