Sukset vaihtuu lenkkareihin…..

 

Näin siinä rupeaa käymään. Hiihtokausi alkaa olla tämän kauden osalta loppusuoralla ja itse asiassa jopa maalissa. Juoksijat sen sijaan kyyristyvät entista useammin starttiviivalle ja siitä sitten maaliin mahdollisimman nopeasti. 

 

Tosiaan kauden viimeiset SM-hiihdot olivat tuossa reilu viikko sitten. Kuka se väittääkään, että tällaiset väliaikalähdöt eivät olisi jännittäviä. Ja nyt oli taas vuorossa se minun suosikkikisa, jossa 50 km mennään pertsalla ja tottakai väliaikalähdöllä. Niin….83 hiihtäjää tuli maaliin ja viisi ensimmäistä oli maalissa minuutin sisällä. Huikeaa! Vain tämä kisamuoto mittaa aidosti sen, kuka on kovakuntoisin hiihtäjä. Naisten 30km:llä sen sijaan maaliin tuli vain 33 hiihtäjää. 

 

Miesten 50km:llä Imatran ja Jämin hiihtäjät valtasivat 6 ensimmäistä sijaa. Mutta myös Puijon hiihtäjät onnistuivat upeasti. 20 parhaan joukkoon mahtui neljä Puijon menijää. Ja sinne ylsivät myös nuoret Valtteri Pennanen ja Niilo Mäkinen. Petteri Koivisto oli vielä 30km:n kohdalla peräti 9:s, mutta pikku nitkahtaminen lopussa pudotti sijoitusta kymmenellä. 

 

Miesten tulosliuskan vihonviimeinen oli muuan Joel Hyyppä, joka on todella sinnikäs urheilija, kun vielä suksen voitelu meni täysin pieleen. Suksen valinta sen sijaan oli helppo, sillä kaverilla taisi olla vain yksi suksipari käytössä. Suoritus on kaikesta huolimatta arvostettava. Ja TV aikaakin tuli ihan mukavasti. Hyyppä on aiemminkin osallistunut näihin kisoihin. ”Minä voin sanoa olleeni kaksi kertaa Suomen huonoin hiihtäjä, saavutus se on sekin”, sanoi Hyyppä. Mutta toisinkin päin voi ajatella. Hyyppä on Suomen 83:nneksi paras 50km:n hiihtäjä. Siihenkään saavutukseen ei kaikki pysty!

 

Niin...ja tosiaan juoksukausi alkoi viikonloppuna ihan totisesti Lahden SM-maantiejuoksujen merkeissä. Miesten puolikkaalla loppuun juoksi 32 ja naisissa 18 kilpailijaa. Voittajat olivat tuttujakin tutumpia eli Jarkko Järvenpää ja Alisa Vainio.  P-savolaisista ehkäpä kovimman jytkyn teki Reippaan Anni Kuosmanen, joka naisten päämatkalla otti Alisan jälkeen upeasti SM-hopeaa. Tai onko tämä enää iso jytky, sillä voittihan Anni jo viime syksyn SM-maratonilla hopeaa.  Mutta silti upea aika 1.17.33 on P-Savon kaikkien aikojen tilaston kakkosaika heti Jääskeläisen Annen jälkeen. Hienoa Anni. 

 

SM-puolikkaalla mitalin viereen eli 4:nneksi juoksi Siilin lahja kestävyysareenoille eli ultraspesialisti Lipiäisen Satu. Hyvä juoksu myös Satulta. Lisäksi nuoremmissa 19-sarjan naisissa edelleen Siilin Pinja Laasanen takoi ennätyksellään 36.43 SM-kultaan. Myös veteraaneissa varsinkin RRR:n oranssivärit olivat vahvasti esillä sekä tottakai Vireen Niina Halonen, joka N50 sarjassa nappasi mestaruuden. Ja edelleenkään Niinan vauhti ei ole hyytynyt. Nytkin komea aika 1.30.46. 

 

Niinpä...ei näkynyt television urheiluruuduissa eikä muutenkaan SM-maantieltä kuvaa. Liekö ollut teksti tv:ssäkään tuloksia.  Ja paikallinen Savon Sanomat kirjoitti kisoista tasan tarkkaan kolme (3) lausetta! Siis vaikka maakunnan urheilija ottaa aikuisten sarjan kisassa SM-hopeaa. Taidan olla vähän outo, mutta voisinpa verrata tätä Annin SM-saavutusta vaikkapa Kalpaan. Ei Kalpa yltänyt tänäkään vuonna mahdollista pronssia korkeammalle. En väheksy Kalpaa millään tavoin. Päinvastoin porukka pelaa huikeaa lätkää. Mutta kumpi saa enemmän huomiota: Anni vai Kalpa. Ja kumpi laji saa lehdissä enemmän palstatilaa: Kestävyysjuoksu vai jääkiekko. Vaikka SM-mitaleista molemmat urheilee. 

 

No joo...kyllä Savon Sanomat on hienosti huomioinut myös yksilölajit ja vaikkapa juuri hiihdon ja kestävyysjuoksun. Mutta kun samaan aikaan Kalpa pelaa välieriä ja Anni ottaa SM-hopeaa, niin se huomioidaan siten että toisesta kirjoitetaan kaksi sivua ja toisesta yksi lause. Tällainen arvostus hyppäsi taas silmille. No sitten tietysti tullaan siihen, kumpi kiinnostaa suurta yleisöä. Pelien yleisömäärät ovat toki korkeat. Ottelutapahtumat ovat viety huikean hyviksi. Mutta kyllä esimerkiksi hiihdon ja yleisurheilun TV-katsojaluvut ovat korkeat. Ja myös...olen satavarma, että niille, joille esimerkiksi paperinen Savon Sanomat tulee (ja niitäkin on vielä aikas paljon), niin niiden lukijoista isoin osa lukisi juttuja juuri enemmän vaikkapa hiihdon tai juoksun osalta.

 

Ja voihan joku tätä arvostamista perustella siten, että kumpi laji on menestynyt viime aikoina maailmanlaajuisesti. No tottakai lätkä. Mutta pakko todeta, että kestävyysjuoksuun verrattuna lätkä on marginaalilaji. Ja tällä en vähättele tippaakaan jääkiekkoilijoiden menestystä. Mutta hieman vaikeampaa on meillä menestyä lajissa, jossa esimerkiksi Japanissa miesten kympillä 500 juoksijaa juoksee kympin alle 30 minuutin. 

 

No joo....itsekin käyn katsomassa liki kaikki Kupsin kotiottelut ja nytkin tuli pari kertaa käytyä tuolla jäähallissa. Tosin siellä kannatin kylläkin sitä seuraa, jota olen kannattanut noin 50 vuotta ja sitä seuraa, joka viimeisen 11 vuoden aikana on ollut jo 9 kertaa finaalissa. 

 

No niin....eiköhän tämä taas riitä....

 

-Artsi

 

Hiihtokausi taitaa olla loppumaisillaan….

Hiihdon maailmancup päättyi jo muutama viikko sitten. Vaikka miesten puolella Kläbo ei voittanutkaan kokonaismaailmancuppia, niin olihan hän sensaatiomaisen ylivoimainen. Onpa jopa tunne, että Kläbo kilpailee väärässä sarjassa. Ihan sama, olipa matkana 1 km tai 50km, ihan sama, olipa tyyli pertsaa tai vapaata….Kläbo on ykkönen maalissa. Toiset valikoi kisoja ja keskittyy tiettyihin kisoihin….ei auta. Ykkössija on Kläbon. Ja vielä….hän on osallistunut urallaan noin 150 mcupin kisaa, niin hän on valinnut väärän suksiparin vain yhden ainoan kerran. Siihen ei ihan kaikki pysty.

Naisten puolella ainakin sprinteissä keltainen väri oli laajalla rintamalla valttia. Mutta yksi sekoitti pakkaa, nimittäin tämä hiihtoperheen salamyhkäisin urheilija eli Skistad. Tietyn sorttinen mysteeri, jopa hieman diivanoloinen. Ei ihme, että Ruotsin leidit eivät oikein tykänneet. Perusmatkoilla bodiumille nousi sitten useampikin eri urheilija. Tosin eivät norskit. Mutta ensi vuosi kaiken muuttaa, kun Juuhaukki palaa kehiin. Ei ole muilla mitään jakoa.

Suomalaisista Kepa teki koko kauden hienoa tulosta. Vaikka kolmen sakkiin ei kokonaiscupissa pääsytkään, niin palkintorahaa taisi tulla nytkin reilusti yli 100 000 euroa. Eli yli puolet siitä, mitä seuraavaksi paras suomalainen hiihtäjä takoi. Ja upeinta oli, miten pariskunta Vuorinen ja Matintalo nostivat hienosti tasoaan tälle kaudelle. Nyt vain yksi napsu lisää ja sitten alkaa olla mitaliodotukset korkealla.

Miehissä Iivo osoitti, että sopiva matka ja sopiva tyyli….niin mitalivauhti on hyppysissä. Mutta nyt ei kaikki ollut kuitenkaan kohdallaan. Ei ollut enää selvää, oliko Iivo vaikkapa vapaalla enää meidän paras hiihtäjä. Ja sehän nyppi kaveria. Ja miten on mahdollista, että kaverilla on meidän laajin suksivalikoima, paras huolto jne, niin liian useasti löytyi suksesta, suksivalinnasta tai muusta voitelusta se vika. Ei ihme, että Nousiaisen Villekin näpäytti tästä asiasta. Ja muutenkin käytös oli sitä luokkaa, että paljon pitää tapahtua, että olympiavoittaja Niskanen saa takaisin minun ja monen muun arvostuksen.

Tosiasia on tottakai, että sukset näyttelee isoa osaa, millä sijalla sitä lopputuloksissa ollaan. Merkitys on mennyt ehkäpä liialliseksi. Tiedä sitten, onko se vika aina suksissa vai suksen päällä siellä ylimmässä kerroksessa. Mutta esimerkiksi Falunissa naisten normimatkalla Ruotsin Jonna Sundlingilla ja yleensä kaikilla keltaisilla oli karmivan huonot kapulat. Varsinkin Sundling hiihti tajuttoman huonoilla suksilla, mutta ei kuitenkaan keskeyttänyt, kuten eräs muu hiihtäjä. Jonna oli lopulta 4:s. Isot pointsit siitä.

Äänekoskella kisattiin SM-hiihdot. Vaikka keli ei suosinut katsojia, eikä hiihtäjiä, niin seura järjesti hyvät kisat. Yleisöäkin oli ihan mukavasti. Ainakin makkaraa meni 5600 kappaletta! Kisojen kohokohta oli taas kerran viestit. Upeaa, että seurat panostavat juurikin näihin viesteihin. Ja olipa huikeaa, että miehissä Pyhäjärven porukka otti vihdoin sen kirkkaimman mitalin. Kymmenisen vuotta on seurassa tehty pohjaa tälle asialle. On luotu urheilijoille edellytykset, pidetty leirejä ja niin edelleen. Ja kaiken tämän takana on seuran intohimoinen fanaatikko ja manazeri Kauko Tikkanen. Ei ihme, että mies herkistyi kun mestaruus. Seuralla on oma huoltorekka ja kisapaikoilla kiertävä faniryhmä. Tikkanen taisi suunnitella oikein torijuhlia mestaruuden kunniaksi. Tällaista sen pitäisi olla muissakin yksilölajeissa.....vaikka nyt viestistä puhutaankin.

Niin.....Puijo oli etukäteisveikkailussa viestissä jopa mestariehdokas, mutta lopulta Iivon poisjäänti vesitti haaveita. No vaikka Iivo olisi hiihtänytkin, niin ei joukkue olisi päässyt voittokamppailuun mukaan. Mutta seuralla on sellaisia nuoria kykyä nyt, että on ihme, jos lähivuosina ei jysähdä. Näin äkkiä ajatellen ainakin Valtteri Pennanen ja Niilo Mäkinen ovat kehittyneet huimasti. Niin....vaikka joku lausahdus on, että värillä ei ole väliä, niin onko Puijolla yhtenäistä edustusasua. Luulisi noin näkyvällä ja vahvalla seuralla olevan sellaisen niin laduilla kuin bodiumillakin. Ja eritoten viesteissä.

Eli tästä vaan kohti pääsiäistä.....ja vaikka hiihtokausi alkaa olla pian tämän talven osalta taputeltu, niin jospa tässä pääsisi vielä nauttimaan hyvistä keleistä edes jäällä. Sittenhän se on yritettävä pistää lenkkitossuja jalkaan ja eikun hölkkäämään....että pysyisi jonkinlaisessa kunnossa.

 

-Artsi

 

 

 

Maaliskuun marinoita....

Muuta Leppävirralta muualle, jos haluat harjoitella hyvin ja menestyä. Näin otsikoi Savon Sanomat tässä taannoin. Siis sitä samaa, mihin minäkin vihjailin tässä joku blogi sitten. Eli miten ampumahiihtäjiä arvostetaan Leppävirran kunnassa. Nytkin Otto Invenius näkyy ja menestyy maailmalla jatkuvasti ja myös Jimi Klemettinen pokkasi nuorten MM-kisoista pronssia. Tukea ja euroja löytyy kyllä....tietyille tahoille ja tiettyihin lajeihin. Klemettisen koko perhe muutti joku vuosi sitten Kainuuseen juurikin olosuhteiden perässä. En olisi mitalimies, jos olisin jäänyt Leppävirralle, sanoi Jimi. Niin...tietojen mukaan esimerkiksi Invenius ei ole saanut euroakaan kunnalta. Vertailun vuoksi vaikkapa Suvi Minkkinen saa Joutsalta vuosittain noin 5000,00 euroa. Niin ja nythän tuossa Leppävirran tapauksessa on kyse ennenkaikkea olosuhteista.

Yleisurheilun puolelta on nostettava esille nuori Saga Vanninen. Aikuisten MM-mitali on kova juttu. Menestyksen taustalla on toki huima lahjakkuus ja tottakai onnistunut harjoittelu. Mutta onhan Saga vaatimaton, nöyrä tyyppi, jolla ei ole noussut pissit päähän. Ja hänhän ei ole vielä sukeltanut syvälle sinne some maailmaan. Ainakaan siinä määrin, mihin nämä meidän tietyt ”huiput” ovat tehneet. Ja vielä...onhan se outoa, että Saga jäi jo viime kesän näytöillä olympiakomitean apurahoissa kymppitonniin, kun vaikkapa joku Kristiina Mäkelä pokkasi puolta isomman summan. No joo, tottakai Kristiina.

Hiihdon puolelta Iivo osoitti Salpausselällä, että urheilullisella puolella homma toimii. Kunhan on oikea tyyli ja oikea matka. Ja ainakin Salpausselällä, jossa on tutut maastot ja huolto onnistuu aina. Haastattelutkin olivat asiallisia. Oliko Puijon tapahtumilla osuutta asiaan, ja vaikkapa siihen, että Iivo otti Käbon maalissa vastaan avosylin. Eli laidasta laitaan mennään. Niin....Puijon Suomen Cupissahan kaverilla läikähteli taas kerran. Iivon käytös on herättänyt tällä kaudella ihmetystä ja sisäpiirin mukaan sitä se on ollut jo pitemmän aikaa, mutta niihin ei uskalleta puuttua. Liitto on lapanen Iivon edessä. Puijolla vastustaja eli Parantainen ei tehnyt mitään väärää. Iivo olisi voinut pyytää anteeksi tapausta ja ainakin yleisöltä ja ennenkaikkea nuorisolta.

Puijon Suomen Cuppi oli kaikin puolin huikea tapahtuma. Ja yleisöä...sitä oli todella hienosti. Vai ei hiihto kiinnosta porukoita. Ja se nähtiin myös Salpausselällä. Hiihtotapahtumista Räsä Ukon laturetki tapahtuma Siili – Maaninka akselilla veti liki 1000 hiihtäjää viikonlopun aikana. Aivan huikeeta. Myös Pohjois-Savon maakuntaviestiiihto hiihdettiin Kiuruvedellä. Harmi, että tapahtuma jäi hieman varjoon. Ainakin median suhteen. Ja kyllähän se on huono juttu, että viesti kokosi vain 45 joukkuetta. Ja niistäkin 7 oli perhe ja kaverisarjan porukoita. Viestiä on uudistettu sarjojen ja osuuksien suhteen, mutta ei se kyllä näkynyt osanottajien määrässä. Ainakaan positiivisesti.

Vähän muutakin kuin urheilua….

P-Savon viimeisten viikkojen synkkiä uutisia: Orionin toiminta Kuopiossa loppuu. Muutosneuvottelut 40 työntekijän kanssa on aloitettu. Bella-Veneet irtisanoo 28 työntekijää Kuopiossa. Ponsse aloittaa muutosneuvottelut. Istekki aloittaa myöskin muutosneuvottelut. Siis tätä rataa….kukaanhan ei saa potkuja. Ne vaan vapautetaan tehtävistä.

Oliko nykyisen hallitusohjelman tavoite 100 000 uutta työpaikkaa. Sen saavuttamiseksi hallitus suunnittelee talouden tasapainottamiseksi useita leikkauksia ja muutoksia. Mitenhän tässä lopulta käypi. Työttömiä tulee lisää ja lakkoja on joka viikko. Homma on täyskaaoksessa.

Oliko yksi Sote uudistuksen tavoite nopea hoitoon pääsy ja joka paikkakunnalla palvelujen saatavuuden paraneminen. Nyt P-Savon hyvinvointi (vai pahoinvointi) alueen julkaisemat esitykset tulevaisuuden hyvinvointialueeksi ovat kyllä jotain ihan muuta. Kyllä siellä aikas monella paikkakunnalla oli sote palveluille kaksi tyypillistä sanaa: heikentyminen ja häviäminen kokonaan.

Säästöjä toki tarvitaan. Se on selvää, mutta tuon kaiken myllerryksen keskelle tarvitaan myös uudistuksia ja korvaavia palveluita, jotka kaikki taatusti maksaa. Ei kai nämä liikkuvat palvelutkaan ilmaisia ole. Ja olisiko syytä tsekkailla myös näiden Sote johtajien palkat ja myöskin edustajien hävyttömän suuret palkkiot. Sieltä voisi ne säästöt aloittaa.

Niin.....esimerkiksi Vieremän v.2015 rakennetun ja hyvin toimivan terveyskeskuksen suunniteltu lopettaminen toisi säästöjä noin 160 000 euroa. Iso summa, mutta se on 10 000 euroa vähemmän kuin hyvinvointialueen johtajan vuosipalkka! Sopiiko ihan kaikkien ajatusmaailmaan? Toivoa sopii, että Vieremän kävelytempaus Iisalmeen eli noin 50 km herättelee päättäjiä.

Nyt ruvetaan satsaamaan digipalveluihin ja etävastaanottoihin. Osalle varmaan sopiikin, mutta läheskään kaikille ei. Lääkärin kanssa kasvotusten…. se on monien toive ja lopulta monille ainoa mahdollisuus. Ja kyllä tässä mietityttää mitä seurauksia on, kun nuo vuodeosastotkin lakkaa. Voi niitä vanhuksia ja meitä vanhuksia. Ja omaisia. Lisäksi tulevaisuuden lääkärissä käynti ja lääkäriin pääsy. Helpottuuko se mukamas.

Tässä muutama viikko sitten oli hyvä kokemus, kun kävin lekurin juttusille. Kaikki toimi hienosti. Tai melkein. Varasin puhelimella aikaa: Olette jonossa ensimmäinen, sanoi naisääni. Odotin ja odotin. Lopulta.....40 minuutin odottelun jälkeen joku vastasi. Ensin ei meinannut onnistua lekurille pääsy millään. Sitten pienen taivuttelun jälkeen pääsin....heti! Ja lekuri oli lopulta huippu. Siitä pointsit.

Taas tuli mieleen, kun tässä tulee väliin moitittua ja kritisoiduttua asioita, niin toivottavasti ei kuitenkaan niin pahoin, kuin tuolla eri some kanavilla ja sen sellaisissa. Siellä näkyy ja kuuluu olevan sellaista haukkumista kaikesta mahdollisesta mikä liikkuu ja ei liiku. Ja siellä se haukunta kohdistuu ihan kaikkeen, jopa sellaiseen, jotka ajattelee asioista eri tavalla kuin itse. Eikä ne vihapuheetkaan mitään harvinaisia ole. Taitaa vaan olla niin, että omasta mielestä ”vääränlaiset” ihmiset eivät häviä maailmasta, vaikka haukutaan niitä aamusta iltaan. Ja aina voi miettiä sitä, että vaikka kuinka haukkuu jotain ihmistä tai asiaa, niin tuleeko siitä vaikkapa fyysisesti parempi olo? Nukuttaako illalla paremmin? Lakkasiko joku olemasta ruma tai lihava? Hävisikö rasismi? Tuliko homosta hetero? Ja niin edelleen.

Näitä(kin) edellä mainittuja asioita on hyvä itsekunkin pohtia mielessään iltalampun kodikkaassa loistossa.

-Artsi

 

 

 

 

Helmikuuta mennään….

 

Ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu….eli kevättä rupeaa olemaan rinnassa. Vai onko sittenkään, kun katselee noita lumikasoja tuossa ympärillä. Sulavatkohan nuo ennen Juhannusta?

 

Helmikuun alun Vantaan SM-hiihdoista jäi mieleen…..

 

Vaikkapa Pennasen Valtteri, tämä PHS:n nuori hiihtäjälupaus. Uran paras sprinttitulos aikuisten sarjassa ja kirsikkana kakussa parisprintin pronssimitali. Ei ihme, että veti ilmeet tyytyväiseksi. PHS:lla on tällä hetkellä ja on aiemminkin ollut todella paljon äärettömän lahjakkaita ja lupaavia junioreja. Kuitenkaan Puijon omista kasvateista ei ole tainnut vuosikausiin nousta aikuisten sarjaan SM-kärkipäähän menestyviä hiihtäjiä. Olisiko vaikkapa Valtteri siihen valmis. 

 

P-savolaisista Siilistä lähtöisin oleva Ukkolan Johanna onnistui myös mainiosti. Samoin kuin Puijon Anni Huovinen. Yhteistä näille kaikille kolmelle on, että Valtteri ja Anni opiskelevat lääkiksessä ja myös Johanna tekee päivätyötä Kysillä. Opiskelut eivät ole ainakaan Valtteria haitanneet, sillä pojan meno on laduilla parantunut täksi talveksi huimasti. Sitä vastoin Anni sanoi haastattelussa, että tavoitteellinen urheilu on lääkiksen rinnalla hankalaa. 

 

Iivolla oli Vantaan kisoissa sääennusteet ja säännöt hukassa. Surkeaa käytöstä olympiavoittajalta. Kaverista ei ota selvää erkkikään, sanoi joku. Ja toinen lisäsi, että kaverin pitäisi oppia häviämäään. Turha kiroilu ja tiuskiminen kisapaikalla tai vinoilu jostain palkintorahoista ja ties mistä on häpeällistä. Mutta noo, jospa se siitä tasoittuu. Iivo kävi sitten Iisalmen pm-kisoissa tekemässä kovan treenin. Hieno ele, että osallistui maakunnan hiihtotapahtumaan. 

 

Vielä sen verran hiihdon SM-kisoista, että miesten ja naisten hiihdossa on tällä hetkellä jonkinsortin tasoerot. Miesten 20km kisan hiihti loppuun 131 hiihtäjää. Kisan 20:s hävisi kärkeen VAIN 3.40 min. Naisissa vastaavalla matkalla loppuun hiihti ainoastaan 47 hiihtäjää ja kisan 20:s jäi kärjestä PALJON eli liki 10 minuuttia. Niin, kyllähän meidän naishiihtäjien syntymäajat kertovat sen, että jos ja kun sieltä poistuu lähivuosina muutama kasvo, niin kansainvälinen menestys on muisto vain. 

 

Yleisurheilun puolella käytiin SM-hallit Tampereella. Itsekin piti mennä paikanpäälle, mutta lumikaaos teki tepposet. Olihan hienot kisat. Ainakin TV:n välityksellä. Ja varsinkin kestävyysjuoksun puolella osallistujien määrä oli aiempiin vuosiin verrattuna oikeinkin hyvä. Tämähän kertoo vain lajin noususuhdanteesta. 

 

Huikein veto nähtiin Nathalie Blomqvistin toimesta. Varsinkin pari vikaa rundia nainen veti siihen malliin, että aivan heikotti. Kyseessä on yksi meidän lahjakkaimmista juoksijoistamme ja kun hän on nyt pysynyt terveenä ja oleilee liki koko talven etelässä ja korkeella, niin tulosta tulee. 

 

Niin, tuosta tuli mieleen, että nämä suomenruotsalaiset juoksijat ovat jo useana vuonna olleet meillä huimassa vedossa. Tehdäänkö ruotsinkielisissä seuroissa perusasioita muita paremmin ja miten vaikkapa kestävyysjuoksijoiden valmennus ja treenaaminen poikkeaa muista. Tiedä sitten, mutta paljon tulee mieleen juoksijoita sieltä suunnalta ihan viimeisten vuosien ajoilta, jotka ovat hallinneet meidän markkinoita. 

 

Treen SM-hallien P-savolaisten parhaimmista kestävyyssuorituksista vastasi Mensosen Veera. Mitali jäi vielä saamatta, mutta tonnivitosen 4:s ja kasin 6:s sija ovat kuitenkin upeita sijoja tällä tasolla. Ajat 4.29.07 ja 2.10.73 ovat ookoo noteerauksia, mutta kuten Veera totesi: Parempaan olisi pitänyt pystyä. Ja varsinkin tonnivitosella olisi pitänyt pystyä menemään siinä kärkikolmikon vauhdissa. Muista P-savolaisista voidaan mainita Visan Katariina Kärkkäisen kolmosen 10:s sija hyvällä ajalla 9.53. Siipon Pinja Laasanen kellotti ajan 10.08,11

 

Miesten keskimatkoilla nähtiin mielenkiintoisia tapauksia, kun B-erien voittaja pamahti koko kisan mitalistiksi. Sen siitä saa, kun A-erässä ei tajuttu tai pystytty pitämään parempaa vauhtia. Tällaista ei sentään naisten puolella sattunut. Miesten tonnivitosen ylläri oli, kun Aleksi Kivelä kiri lopussa ohi viime aikojen komeetan Santtu Heikkisen. Kolmella tonnilla upean kirin iskenyt ja ensi kesän EM-kisoihin pyrkivä Mika Kotiranta pokkasi kultaa. 

 

Naisten tonnivitoselta tuli vielä mieleen Suolahden Urhon Saija Seppä, joka nappasi pronssia. Saijahan on juoksija, jota tituleerattiin jo 7 vuotta sitten Suomen lupaavimmaksi nuoreksi maileriksi. Ennätyshän hänellä on vuodelta 2017 4.19. Upeaa, että Saija pystyy satsaamaan edelleen lajiin ja on pääsemässä muutaman vuoden jälkeen elämänsä iskuun. 

 

Monta muutakin hienoa tarinaa voisi esitellä, mutta jätetään ne nyt tähän. Palaillaan taas astialle, kun sen aika koettaa.....

 

Ai niin....pressanvaalitkin olivat ja menivät. Ja on se varmaa, että nyt meillä on ainakin kestävyyskunnoltaan maailman kovakuntoisin presidentti. Otetaan vaikka hänen Cooperin tulos parin vuoden takaa eli 3340m. Se on yli viiskymppiselle kova tulos. Jää monelta juoksematta. Ainakin 12 minuutissa. Elikkä: Ylös, ulos ja lenkille!

 

Live is life, toteaa Artsi

 

Tammikuun tarinat…

 

Tammikuu alkaa olla kohta puoliin taputeltu. Mitäs siitä jäi käteen….

No ainakin paukkupakkaset. Silloin kun lämpötila hiipii liki 40 pakkasasteeseen, niin siitä alkaa olla leikki kaukana. Rupeaa olemaan vaikeuksia yhdessä sun toisessa asiassa. Ainakin se helpottaa lenkille lähtöä. Ei tartte miettiä lähteäkö hiihtämään vai ei. Ja toinen seikka on nuo lumimäärät. Lunta on tullut ihan omiksi tarpeiksi. Mutta sitähän tänne mahtuu. Ylöspäin on aina tilaa.

Niin no joo. Ei valiteta, kun kerran onnistuin olemaan Kanarian lämmössä viikon verran. Lämmössä tosiaan. Hyvää teki. Koko ajan lämpötila siellä 25-27 hujakoilla. Ei kelit paremmiksi voi enää mennä. Näillä Kuopion keskiviikon lennoilla on helppo matkustaa. Liian helppo. Sinne mennessä voi keskiviikkona olla vielä vaikka töissä. Illaksi Rissalaan ja samana iltana jo lämpimässä. Nyt oli paluulentokin supernopea. Päivälento, joka Las Palmasista Kuopioon kesti vain 5.40h. Siinä ajassa lämpötilaero heilahti tasan 50 astetta.

On se aikas hyvin, että Leppävirralta löytyi ampumahiihtäjä, joka kolkuttelee jo nyt aivan maailman kärkeä. Siis tämä Soisalon Ampumahiihtäjien Otto Invenius. Hienosti on poika kehittynyt. Nyt jo viime viikonloppuna Ottoa olivat käyneet onnittelemassa ja kehumassa itse Johannes Thinges Bö ja legenda Ole Einari Björndalen. ”Mukavia sällejä”, oli Otto vaan myhäillyt.

Niin...Soisalon Ampumahiihtäjissä on viimeisinä vuosina ollut melkoinen pöhinä. Siellä on paljon junnuja ja nuoria urheilijoita lajin parissa, ja nyt siis jo aikuisten maailman kärjessä. Talkootyö on seurassa voimissaan. Huopaisen Juhun johdolla on laitettu urheilijoiden taustoja kuntoon. Leppävirran kunnan päättäjille ampumahiihto on tietojen mukaan aivan mahdoton yhtälö. Siellä vähät välitetään lajin olosuhteista, vaikka seurassa tehdään hurjasti hommia. Niin....se talkootyö on lajissaan hurjan arvokasta. Meidänkin piirissä on seuroja, joissa on palkallisia työntekijöitä. Miten se näkyy seuran toiminnassa. Sitä sopii kysyä ja ihmetellä.

Viime kauden yleisurheilun piirin tilastot julkaisi tuossa taannoin Savon sanomat. Kestävyysjuoksujen osalta naisissa Mensosen Veera ja Kuosmasen Anni paukuttelivat valtakunnallisestikin kovaa jälkeä. Miehissä myöskin Kauppisen Mikko. Juoksijamassa on häpeällisen vähäinen varsinkin ratamatkoilla. Tilastoista puuttui muuten matka nimeltä 800m. Sehän muutamia vuosia sitten jonkun älynväläyksestä siirrettiin pikajuoksu kategorian puolelle. Nyt sitä ei läytynyt siis enää koko tilastoista.

Kestävyysjuoksusta puheen ollen....on laji vaan kova sellainen. Ja globaalisesti ihan äärettömän kova ja harrastettu. Liekö toista vastaavanlaista lajia. Nimittäin vaikka Japanissa on populaa melkoisen paljon, niin silti viime kaudella siellä esimerkiksi miesten 10 000m:llä puolen tunnin rajan alitti liki 500 juoksijaa!!! Siinäpä sitä mallia.

Hiihdon puolella maailmancupit jatkuvat. Mielenkiintoista seurattavaa siis riittää. No joo, viestihiihdot mcupissa ovat kyllä ihan jotain muuta. Kaikkia maita ne eivät enää kiinnosta eikä kaikkia urheilijoita. Eihän esimerkiksi Kepakaan ole enää osallistunut viesteihin. Osaltaan sen toki ymmärtää. Tosin aikoinaan Magnar Dalenin valmennusaikana jos ei joku urheilija halunnut osallistunut viestiin ilman pätevää syytä, niin Dalen tokaisi, että ei sitten tarvitse osallistua jatkossakaan.

Näin tällä kertaa.....yleisurheilun hallikisat ovat myös pääsemässä hyvään vauhtiin. Ehkäpä niistä jossain vaiheessa lisää. En tiedä, mennään päivä kerrallaan....

 

-Artsi