Uutta vuotta mennään hyvää vauhtia…..
Uusi vuosi...uudet kujeet. Ei taida tosin enää vanha oppia uusia kujeita, mutta näillä mennään, mitkä on annettu.
Vuosi vaihtui tutuissa merkeissä, kun Karttulassa juostiin Uudenvuodenjuoksua. Porukkaa oli ihan hyvin. Liki 50 osanottajaa teki tapahtumasta ihan värikkään. Keli oli mikä oli, mutta kovaa ainakin miesten kärkipää paineli. Huippusuunnistaja nuori Santeri Kirjavainen tykitteli vitosella ajan 16.55. Keli eli liukkaus hidasti ”asiantuntijoiden” mukaan menoa 5-10 sekkaa per kilsa. Eli reittienari olisi ollut vaarassa optimioloissa. Niin, siis Jere Pajunen juoksi v. 2018 sen reittienarin nimenomaan sulalla tiellä.
Kuukauden merkittävin sopimusuutinen tuli ainakin kestävyyslajien puolelta Nathalie Blomqvistin taholta. Sveitsiläisen urheiluvälinevalmistajan kanssa tehty soppari on tyyliä 4+1. Tällaista sen pitäisi olla tässäkin lajissa. Kun löytyy urheilija, joka haluaa laittaa kaikkensa peliin, niin ei muuta kuin ruksi nimensä alle. Sen jälkeen kaikki on valmista ja palkkakin juoksee. Nathalien entinen koutsi Tom Andbacka totesikin että tämä on ainoa tie huipulle. Ja lisäsi, että Suomessa on huippu-urheilijoita, mutta ei huippu-urheilua tässä lajissa. Ja näin se vaan on….mitaleita eikä mitalisteja synny olympiakomitean laatikkoleikeillä eikä sillä, että toimistossa vaidetaan paikkaa pohjoisesta lähteen. Se on tasan tarkkaan näin.
Ja kuukauden merkittävin, liikuttavin ja tunteikkain puhe kuultiin ja nähtiin Urheilugaalassa Nathalie Blomqvistin puoliskolta eli Mustafe Muuselta. Se oli 23-vuotiaalta hieno palkintopuhe ja ilman paperia. Gaalan yleisö nousi seisomaan ja taputti pitkään. Joukossa oli paljon liikuttuneita ihmisiä. Aivan upeeta.
Imatran SM-hiihtojen kiinnostavin tapaus, ainakin monien mielestä, oli Antti Tuiskun osallistuminen kisaan. Ja sitähän se oli. Meikäläisen piireissä rupesi ennen kisaa liikkumaan veikkauksia, paljonko Tuisku häviää kympillä kärkeen. Itse veikkasin 7 minuuttia. Eroa taisi olla noin 8.30 min. Eli jokaisella 100 m pätkällä tuli kuokkaan 5 sekkaa. Tästä huolimatta Tuisku teki jokaisesta osallistujasta voittajan. Ja pitää muistaa, että alle 33 minuutin kymppi pertsalla oikeuttaa hatunnostoon. Siihen ei kaikki pysty. Kaiken kaikkiaan se osoitti myös sen, miten vaikeaa on päästä noissa karkeloissa edes 100 parhaan joukkoon. Tuiskun tapauksessa myös tekniikassa on suuri haaste. Herra itse haihatteli kyllä alun perin vähän parempaa. Itse asiassa naisten kärjen vauhtia. Ei onnistunut. Naisten sarjan 10:skin hiihti kaksi ja puoli minuuttia kovempaa.
SM-hiihdoissa Iisalmen Visan Vilma Ryytty nousi lopullisesti valokeilaan ja mitaleille. Hieno homma. Vilma on panostanut rajusti lajiin ihan junnusta asti. Muutenhan kisoista huiput loistivat poissaolollaan. Sen sijaan meidän suorastaan ongelmatapaukset Vilma Nissinen, Eveliina Piippo ja Remi Lindholm pettyivät pahasti. Ja kommentit ja lausunnot eivät olleet taaskaan lapsia varten lausuttuja. Niin....siis SM-hiihdot ovat vuoden tärkein hetki sadoille urheilijoille. Nytkin kympin pertsan matkalla maaliin hiihti yhteensä 232 hiihtäjää. Tosin kun näitä vertaa vaikkapa Kalevan kisoihin, niin hiihdon SM-kekkereihin esimerkiksi Antti Tuisku pääsee kun maksaa lisenssin. Kalevan kisoihin tie olisi ollut pystyssä SUL:n ylläpitämien tulosrajavaatimusten takia.
Vuoden alkupuolella ampumahiihdossa meikälaiset ovat edelleen nostaneet tasoaan. Ja useamman urheilijan voimin. Lähes sensaatiomainen suoritus oli, kun Suvi ja Tero suoriutuivat mcupin parisprintin korkeimmalle pallille. Suvin ammunta on ollut koko kauden huippua, mutta parisprintin vika ammunta kovan paineen alla oli jäätävää tykitystä. Suvi ja muutkin ampumahiihtäjät ovat saaneet nyt jo medialtakin ansaitsemansa huomion. Huvittavaa on kuitenkin, että aina kun Suvi Minkkisen kisasuoritusta aletaan hehkuttaa, niin liki samassa lauseessa löytyy Kaisa Mäkäräisen nimi ja kommentit. No joo, Kaisan saavutukset olivat ainakin kristallipallojen suhteen melkoisia, mutta entäs jos ensi vuonna Suvi nappasee olympialaisista mitalin. Siihen ei Kaisa pystynyt. Monista yrityksistä huolimatta. Arvokisat olivat monasti tuskaa. Daami otti hurjia paineita tiukan paikan tullen. Hän ei kestänyt yhtään häneen kohdistuvaa kritiikkiä. Median (Yleä lukuunottamatta) ja lehdistön kanssa tunnelma oli välillä kireä.
Ja lopuksi on pakko kehaista, kun tuli taas käytyä Kanarialla. Tällä kertaa vain viikko. Mutta Kuopiosta on helppo lähteä. Töissä voi olla päivän. Sitten vaan illansuussa lentoasemalle ja jo samana ilta olet lämpimässä. Niin, olihan nytkin huikeat kelit. Ei pilvenhattaraakaan koko viikolla. Lämmintä pvällä noin 24 ja aamulla auringonnousun aikaan 15. Eli just sopivaa. Välillä tosin tuntui, että hiihtojako tänne on tultu katsomaan. Hotelli huoneen televisiosta näky Suomi kanavat, joten pitihän sitä kisastudiota pitää yllä sielläkin.
Mitäs muuta....ampumahiihdon MM-mittelöt alkavat parin-kolmen viikon päästä, MM-hiihdot noin kuukauden kuluttua ja yleisurheilun hallikausikin on jo alkanut. Eli mielenkiintoa riittää ainakin penkkiurheilijoilla.
Että semmosta peliä.....mestaruuksia voitetaan puolustamalla, mutta kun tosi paikka tulee, niin hyökkäys on paras puolustus.
t. Artsi