Joko se on kesä nyt….ainakin pikkukesä….Juhannukselta sitten iso kesä.

Kestävyysjuoksukausi on päässyt jo hyvään vauhtiin. Nykyään moni suomalainen hakee kunnon kisoja ja ennätysaikoja ulkomailta. Ja mikä ettei, siellä järjestetään huikeita karnevaaleja. On porukkaa, on jänikset, on tunnelmaa ja eriä riittää joka tasolle. Nytkin tuossa joku viikko sitten Brysselissä Ilona Mononen takoi vitosen 15.04 ja Nathalie Blomqvist 15.15. Lisäksi samoissa skaboissa Veera Mattila hurjasteli kasin 2.01. Mattilan nelosen aika lupaa tälle kesälle jopa kahden minuutin alitusta. Huikea oli esitys myös vielä 19-sarjaan kuuluvalta Aleksi Ahlforssilta, joka 5000m:n vika erissä keskiyön jälkeen paineli ajan 13.57.86.

Niin, siis tuo Brysselin kisa oli vain yksi lukuisista kekkereistä, joita keski-euroopassa järjestetään. Ja osanottajamäärät kestävyysmatkoilla ovat sitä luokkaa, että kyseessä ei ole mikään marginaalilaji. Nytkin esimerkiksi tuossa miesten vitosella taidettiin juosta 9 erää. Ei ihme, että vika erät menee sinne keskiyön jälkeisille tunneille. Porukkaa ja tasoa piisaa. Yksin ei tartte matkaa taivaltaa. Ei meillä täällä tajutakaan, miten isosta ja globaalista lajista on kyse. 

Mutta olihan meilläkin Paavo Nurmi Gamesit. Huikea tapahtuma. Yli 11 000 katsojaa ja eritoten ihan makee tulostaso. Aivan Timanttiliigan tasoa. Tuntuisi jotenkin sille, että kannattaako Turun edes tavoitella timanttiliigan kisaa. Näin on hyvä, ja jos vielä taloudellinen puoli pelittää, niin samalla mallilla eteenpäin. Turussa kestävyysjuoksu osasto oli hyvin esillä mm Monosen SE:n siivittämänä. Mutta jotenkin se miesten vitonen sykähdytti. Suomalaisten voimin ei ole juostu 35 vuoteen niin kovaa kuin nyt. 

Niin, tämä meidän Tuomas Heikkilä on mielenkiintoinen tapaus. Suunnistuksessa maailman huippua. Meidän kestävyysjuoksumme liki ykkösnimi. Nyt siis jo alle 13.30. Junnuna paljon fyysistä monipuolista treeniä, mm hiihtoa. 21-ikävuoden jälkeen vain suunnistusta ja juoksua. Viime vuonna juoksua 7700 km eli 150km viikkoa kohden. Harjoittelun erikoisuus on, että se pysyy samanlaisen koko ajan. Kuorma pysyy samanlaisena viikosta toiseen eli kevyitä viikkoja ei ole. Viikko-ohjelma on kovan oloinen, mutta kun siellä on sitä suunnistusta eli ”metässä” juoksua, niin ei se ainakaan ole ollut haittatekijänä radoilla kirmatessa. Eikä tunnu myöskään jalkavammoja olevan. 

Kotimaan gp-kisakausikin pääsi alkamaan. Lahdesta se alkoi. Tulostaso nousi hyväksi ja kirsikkana kakun päällä Saara Keskitalon SE. Hyvin oli saatu porukkaa eritoten kestävyysmatkoille. Kaksi erää tarvittiin niin miesten kuin naistenkin tonnivitosille. P-savolaisista parhaiten rullasivat Mikko ja Veera, vaikka molempien osalta jäi varmaan parannettavaa. Miesten tonnivitosella porukka veti jäniksen avulla tasaisen kovaa alusta alkaen ja niinpä lopputulemana 3 suomalaista komeasti alle 3.38. Todella harvinaista herkkua ja kyllähän se Santtu Heikkisen paluu ja juoksu sykähdytti. Naisissa taas jänis tykitteli eka kiepin timanttiliiga vauhtia ja eihän siihen suomileidien ollut mitään järkeä lähteä mukaan. Sitten matkaa mentiinkin liki sulassa sovussa ja sijat ratkottiin kirikierroksella.  Mikko ja Veerahan avasivat kauden jo aiemmin ennen Lahtea, kun Mikko Joensuussa juoksi voittoon ajalla 3.46 ja Veera oli kakkonen Paavo Nurmi Gamesien kansallisella kasilla ajalla 2.09. Muista P-savon kestojuoksijoista on hyvä mainita myös Heidi Mustonen, joka voitti Lahden 1500m:n B-erän enarillaan 4.42.37. Lisäksi aiemmin Treella Säisän Henrin 3000m:n  enkka 8.30 on hyvä huomioida. 

Hieman hiihtoa tähän loppuun…..Iisalmen Visalla oli tässä tannoin kauden päättäjäiset. Visan hiihtomestareiden huikea lausahdus onkin ollut, että emme odota ihmeitä, teemme niitä! Ja kun lukee noita juttuja ja kuulee kyliltä, niin ei ole epäselvyyttä siitä, onko Visan naisten tehotiimin mestarikolmikko tosissaan lajin maailman huippua kohti kiivetessään. Vilman tavoite on ensi talven Falunin MM-kisat, mutta esimerkiksi Nora Kytäjän uusi koutsi on Suomen maajoukkueen uusi päävalmentaja Joakim Abrahamsson. Tason nosto ja nuorten MM-kisat on tavoitteena, samoin kuin Silva Kempillä. Visan naisilla on kovat piipussa, mutta esimerkiksi PHS:llä vaikuttaa sille, että pajatso tyhjenee siellä aikuisten puolella. Urheilijat karkailee muihin seuroihin….

Uusimmassa Hiihtolehdessä Kirvesniemen Harri ja jokunen muukin kaipaavat lisää vauhtia suomalaisten hiihtoharjoitteluun. Hiihto on kestävyyslaji, mutta samalla nykyään vauhtilaji. Meillä kyllä tehdään paljon, mutta ei opita liikkumaan kovaa taloudellisesti. Ja tällä Harri tarkoittaa muitakin kestävyyslajeja. Vauhti ratkaisee. Huippu ei voi enää olla pelkkä diesel, joka jaksaa mutta ei kiihdy. Harrin mielestä ongelmat näkyvät nuorten harjoittelussa. Nuorten pitäisi saada paljon vaihtelevaa liikkumista eri vauhdeilla eikä tuijottaa liikaa sykkeitä tai kynnyksiä. Ongelmia syntyy jos harjoittelu rakentuu liikaa hitaiden harjoitusten varaan. Vuokatin leireilläkin monet huiput sisäpiirin mukaan lyövät Kurun nousuissa kävelyksi ja hiihtävät ylös kaksi rinnan leppoisasti jutustellen. Näin siis Harri. Pitkä mielenkiintoinen juttu, joka varmasti ravistelee piirejä. 

Mutta täällä suunnalla ei hiihdellä. Eikä oikein juostakaan. Ootellaan Juhannusta ja makkaransyönnin A-rajan rikkomista. Ei taida tulla siitäkään enää mitään. 

Kaikesta huolimatta….Hyvää Juhannusta! Artsi

Karttulan kujista…..

Varma kevään merkki on Karttulan kujat. No nyt viime viikonlopun kisat pidettiin jopa aivan kesäisissä oloissa, sillä lämpö kipusi juuri kisapäivänä sinne 20 asteeseen. Kaikenlaista keliä on vuosien saatossa ollut kujilla. On ollut hellettä, mutta mukaan on mahtunut myös vain muutaman lämpöasteen kelejä. Lunta ei ole kuitenkaan koskaan satanut itse kisojen aikana. 

Hieman menneiltä vuosilta….

Karttulan kujat juostiin ekaa kertaa vuonna 1991. Silloin reitti oli ihan eri kuin nykyisin. Sen vuoden tuloksista löytyy kaksi juoksijaa, jotka olivat mukana myös nyt vuonna 2026. Eli Kari Partanen ja Juha Sikanen. Jos kaksikko on mukana myös ensi vuonna, niin eiköhän järjestävän seuran pitäisi palkita moiset herrat. Vuoden 1991 mukaolleista juoksijoista voisi mainita muun muassa Tuovisen Akin, Husson Kallen, Haataisen Jounin, Kononoffin Aulikin, Jääskeläisen Annen jne. 

Vuonna 1993 kujilla juoksi ylivoimaiseksi ykköseksi Janne Vilve, joka kellotti 2000m:llä ajan 5.33. Tuon ajan allehan on tänäkin päivänä päässyt vain muutamat juoksijat. Vilve oli silloin kovassa iskussa, sillä katujuoksun jälkeen hän oli SM-maastoissa kymppisakissa jääden mitalista vain 20 sekkaa. 

1990-luvun loppupuolta hallitsivat 2000m:llä Huomanin Tuija, Jääskeläisen Anne ja Haataisen Jouni. Vuonna 1998 oli miesten sarjassa tungosta, sillä pelkästään yleisessä sarjassa loppuun juoksi 20 juoksijaa. Voittaja oli silloin Raahen Vesan Sakari Kupsala ja Husson Kalle oli 4:s ajalla 5.54. Siihen aikaan Karttulan Urheilijoista oli useita juoksijoita viivalla. Urakalla mentiin sinne alle 6 minuutin. Jopa allekirjoittanutkin. 

Vuonna 2005 oli paljon osanottajia. Juoksijoita oli komeat 110. Se taisi olla muistini mukaan joku ”katsastuskisa johonkin”. Kovia kasvoja löytyy tuloksista: Kähkösen Satu, Pitkäsen Marjaana, Raatikaisen Antti, Miettisen Suvi, Anne Jääskeläinen, Mikael Bergdahl, Olli Pulkkanen, Heikkis Janne, Raatikais Riitta, Jääskeläis Joni, jne jne. Niin, vuoden 2005 tuloksista löytyy vain noin kaksi urheilijaa, jotka enää tänä päivänä juoksevat ja vieläpä menestyvät eli Satu ja Suvi. 

Seuraavina vuosina ainakin naisissa riitti tasokasta sakkia. Tämän päivän parhaisiin aikoihin ei päästy, mutta Pekkarisen Saara, Honkasen Jaana, Hyvösen Hanna jne pitivät tason korkeana. Nuorissa taas muun muassa Kähkösen Satu ja Kuokkasen Miia heiluttivat tahtipuikkoa. 

Vuosi 2011 on vuosi, jolloin Lehtisen Johanna takoi nykyäänkin voimassa olevan naisten reittiennätyksen 6.11.5. Silloin annettiin eka kertaa naisten juosta yhtaikaa miesten kanssa. Johanna voitti viikko kujien jälkeen ylivoimaisesti SM-maastojen naisten 6km. 

Seuraavana vuonna eli 2012 osanottajien listoille ilmestyi myös nykyisin lajiensa maamme kärkikaartia edustavat Arttu Heikkinen, Valtteri Pennanen, Samu Mikkonen ja Veera Mensonen. Vuonna 2016 kujilla mentiin myös kovaa, kun Mikkosen Samu hurjasteli 5.31 ja myös Sepän Saija ja Maria Murtorinne painelivat alle 6.30. Vuonna 2023 Saija tykitti sitten 6.17.7.

Vuonna 2020 ja 2021 kujilla oli paljon porukkaa. Eli reilusti yli sata osanottajaa. Silloinhan juostiin liki ”salaa”, kun korona jylläsi ja vuoden 2020 kisakin saatiin juosta vasta kesäkuun puolella. Mielenkiintoisia nimi löytyy jo niiltä ajoilta: Salla Tompuri aloitti 9-vuotiaista,  Minja Korhonen veti 15:ikäisten sarjassa 3.25 ja Kotirannan Mika oli ykkönen miehissä. Paljon oli silloin kasvoja, jotka onneksi ovat mukana edelleen. 

Eli siinäpä pieniä maistiaisia historian havinoilta….ja lopuksi vähän tämän vuotisista kujista: 

Niin, siis nyt juostiin kyllä kaikkien aikojen kujat. Ainakin reittiennätysten määrässä ja voittoajat niin miesten kuin naistenkin sarjoissa olivat kansallisesti kovaa tasoa. Osanottajia oli reilut 70. Mikäli 9-vuotiaita ja veteraaneja olisi ollut edellisvuosien tapaan, niin sinne vajaaseen sataan osallistujaan olisi päästy. Ja kelihän oli kohillaan, joten sen suhteen ei jäänyt moitittavaa. 

Siis enpä voinut ennakkoon kuvitella, että miesten sarjassa painellaan niinkin kovaa, kuin nyt mentiin. Selkeä parannus Mikkosen Samun reittienariin oli Kauppisen Mikolta melkoinen esitys. Ja siinä peesissä myös Eemeli Hirvonen meni myös kevyesti entisen reittienarin alle. Mikon aika 5.16.9 on kyllä sitä luokkaa, että tästä valtakunnasta on vaikea löytää montaa kovempaa kasvoa. Olihan se tältä kaksikolta sellainen näytös, että osa kisapaikalla olleesta yleisöstä seurasi menoa ”haavi auki”, että voiko tämä olla mahdollista. 

Naisten päämatkalla voitosta ei ollut epäselvyyttä, sillä Mensosen Veera tahditti kisaa alusta alkaen. Veeran aika 6.14.3 on sitä luokkaa, että vain Lehtisen Johanna on juossut sen vajaat 3 sekkaa kovempaa. Eikä tästä maasta löydy naisiakaan kovin montaa, jotka menisivät Maaningan naista kovempaa. Voisi ennustaa, että kaiken mennessä nappiin ensi keväänä Veera takoo matkan sinne 6.10 tienoolle. 

Muista kujien hurjista noteerauksista voisi mainita P15-sarjan kaksikon Leo Sabat ja Pietu Stenbergin vedot. Leo veti tonnin reittienariin 2.50.1 ja Pietu tuli maaliin aivan peesissä. Lisäksi saman ikäluokan tytöissä Salla Tompuri tykitti matkan reittienariin 2.58.7. Neljäs reittiennätys syntyi 40-sarjan 2000m:llä, kun Heikki Hakkarainen paineli matkan aikaan 5.57.9. Ennätys parani komeasti sekunnin kymmenyksellä. Nämä kaikki ennätykset ovat sitä luokkaa, että hattu pois päästä ja syvä kumarrus. Nämä kertovat sen, että tekijät ovat tällä hetkellä omissa ikäluokissaan tämän maan kärkipään juoksijoita. 

Siinäpä jotain pientä Karttulan kujista. Kisojen järjestelyt menivät rutiininomaisesti. Ainahan näitä tapahtumia voi parantaa ja kehittää, mutta mitään isompaa häslinkiä ei ainakaan päällisinpuolin sattunut. Ajat saatiin kaikille ja kisojen kuuluttaja Jääskeläis Joni piti tunnelmaa hienosti yllä. Joni tuntee juoksijat ja tietää reittiennätykset liki ulkoa….joten pitää kai ne kujat seuran ensi keväänäkin järjestää, kun on alkuun päästy. 

Nyt ei muuta kuin kesää kohti…..

-Artsi

Se on ilimoja pitänä. Tänäkin talvena. Viime vuonna tähän aikaan hiihtokelit olivat parhaimmillaan. Nyt ei ole lumista juuri tietoakaan. Saapas nähdä, miten tämä tästä kehittyy. Jotenkin sitä vaan pelkää, että vielä se takatalvi iskee.

Talven hiihtotapahtumat alkaa olla taputeltu. No on siellä vielä Inarin SM-mittelöt jäljellä. Sinällään ihan mielenkiintoiset gamesit, kun ohjelmassa on viestit ja pitkät matkat. Yhdistetty oli menneenä talvena raikas tuulahdus kaikkea sitä, mitä maastohiihto ei näinä aikoina ole. Lajiyhteisön tekeminen puhkui positiivistä energiaa. Yhdessä tekemisen meininkiä. Yhdistetyn suosion nousuun vaikuttaa toki menestyminen. Mutta myös urheilijoiden valloittavat persoonat. Minjan, Ilkan ja kumppaneiden haastatteluja on ilo katsella. Kaikkien osalta näin ei voi valitettavasti sanoa. 

Talven hiihtotähti oli tottakai Kläbo. Miehosen voittoputki ei meinannut katketa koko talvena. Ja on hiihtänyt kaikki mahdolliset matkat. Mutta ei kai se ihme ole, kun sankarin ei ole tarvinnut hiihtää mitään matkaa täysillä. On sen verran musertavaa ylivoimaa. Kun meidän Iivolla kisojen määrä tänä kautena jäi noin 10 kisaan, ainakin ennen näitä rääppiäiskisoja, niin Kläbo ehti kisata talven aikana varmaan noin 30 kilpailua. Paljon tykittivät ampumahiihtäjätkin. Suvin startit nousivat 35 tienoolle. 

Meidän mieshiihtotähti oli tänä kautena Arsi. Ja mikä vaikuttavinta, tyyli kuin tyyli, hyvin kulki. Harvinaista luksusta meidän hiihtäjistä. Muutenhan meidän maajoukkueen tulos niin miehissä kuin naisissakin oli katastrofi. Onko meidän valmennus ajan tasalla. Vaikka nuorten hiihtäjien määrät ovat pudonneet, niin silti lahjakkuuksia kanavoituu edelleen hiihtoon ihan riittävästi. 

Mielenkiintoista on seurata meidän hiihtopuolella, kun valmennus vaihtuu. Rupeaako maajoukkuevalmennus olemaan päävalmentaja keskeistä, vai sooloileeko koko porukka miten sattuu. Ja miten keplottelee uusi koutsi Niskasten suhteen. Velvoitetaanko maajoukkueurheilijat osallistumaan mcuppeihin, vai mikä on homman juoni. Jotain jöötiä tarvitaan, se on selvä. Iivolta kysyttiin, mitä hän odottaa uudelta koutsilta, niin vastaus oli että viestin ja pariviestin voitto ensi talven MM-kisoissa, että ei paineita. Että tällainen letkautus. Viime viikonlopun Suomen Cupin muut Iivon väläykset oli Red Bullin juomatölkki näkyvästi esillä Ylen haastattelussa. Lisäksi huomiota herätti, kun viestin viime metrien ja kymmenysten tiukassa loppukahinassa muut tulivat maaliin venyttäen niin että lonkat koukistajat olivat lujilla. Iivo sen sijaa auraten! Ero kolmossijaankin oli se vaivainen 0,4 sekkaa, mutta ei kiinnostanut.

Ampumahiihtopuolella ainakin taso rupesi nousemaan, kun Kulstad astui remmiin. Ja nyt siellä Suvin siivittämänä 20-vuotias Inka Hämäläinen sanoo, että nyt alkaa panostus täysillä tähän lajiin. Samat sävelet on 30-vuotiaalla Venla Lehtosella. Lisäksi ainakin Inveniuksen Otto pistää kaiken likoon. 

Tuossa taannoin huomasin lehdestä jutun, jossa mietittiin 800 metrin juoksun taustoja. Eli nopeus vai kestävyys. Osa kv huipuista on nopeustyyppejä, niin sanottuja 400 metrin tyyppejä. Eli tulevat selkeästi sieltä puolelta. Mutta sitten on todella paljon sitä toista maata. Esimerkiksi viimeisin 800 m:n olympiavoittaja Wanyonyi, joka uskoo vakaasti peruskestävyyteen. Merkittävä osa hänen lenkeistään koostuu pitkistä lenkeistä maratonjuoksijoiden kanssa. Ja löytyyhän meiltä myös Pekka Vasala, joka vuonna 1972 juoksi 30km:n lenkkien ohessa keväällä 10000 m 29.09 ja kesällä 5000m 13.45 ja siihen kruununa elokuussa 800m:n Euroopan ennätyksen 1.44.5. Vasala muuten juoksi sinä kautena noin 6500km. Tässä vain pari esimerkkiä. 

Ja tähän jatkeeksi Sami Jauhojärven toteamus, että aiemmin oli joillakin käsitys, että pk harjoittelusta on haittaa nopeusominaisuuksiin. Onneksi ajatusmaailma on aivan viime aikoina muuttunut. Nykyään osa maajoukkueen sprinttihiihtäjistä ainakin pyrkii treenaamaan samoja määriä kuin normimatkan hiihtäjät. Vahva aerobinen pohja mahdollistaa kovempien tehoharjoitusten tekemisen paremman palautumispotentiaalin myötä. Näin Musti...ja noita sanoja voi mietiskellä, kun pohtii myös, miten vaikkapa siltä kahdelta ratakierrokselta saisi juoksijat enemmän irti.

Edelliseen vielä viitaten….aikoinaan meillekin rantautui Lydiardin neuvot, jossa ohjelmassa oli, jos meinasi itseään kestävyysjuoksijana pitää, mallina 100 mailia viikossa. Onko se sitten paljon...no onhan se toisaalta, mutta jos kansallisen tason mieskestävyysjuoksija juoksee 6 pvänä viikossa aamulla tunnin ja illalla toisen tunnin, niin se on siinä. Ja viikkoon mahtuu vielä yksi lepoväiväkin. Eli toisaalta yksinkertaista hommaa. Ja toisaalta ei. Mutta näitäkin asioita voi miettiä iltalampun kodikkaassa loisteessa. 

Sitten lopuksi muutama ydinajatus Vuorimaan Timpalta: 1. Fyysinen kehittyminen vaatii ylikuormittumista, mutta liika ylikuormitus johtaa turmioon. 2. Kestävyysjuoksuharjoitusten mitoituksessa päteen nyrkkisääntö: Hieman liian vähän on parempi kuin hieman liian paljon. 3. Tarvitaan nousujohteisuutta harjoitusjakson sisällä, vuositasolla ja myös yhden harjoituksen sisällä. 4. Hyvä harjoittelu koostuu valmistavasta harjoituksesta, kovasta harjoituksesta ja helposta harjoituksesta. Mikäli kova harjoitus tai harjoituspäivä on pitkä ja runsaasti energiaa kuluttavaa, on helppona päivänä parempi levätä. Sen sijaan lyhyen ja enemmän hermo-lihasjärjestelmää kuormittavan kovan harjoituksen jälkeisenä päivänä on suotavaa tehdä kevyttä harjoittelua. 

Näiden viisastelujen jälkeen ei muuta kuin hyvää kevättä tai takatalvea!

Artsi

Halli SM-kekkereistä ja olympialaisista….

Yleisurheilun hallikausi huipentui kotomaassa aikuisten SM-hallikisoihin Espoon uudessa Kameleonten hallissa. P-savolaisia kestävyysjuoksijoita oli mukana ihan mukava määrä: Oli Mensos Veeraa, Kauppis Mikkoa, Laasasen Pinjaa, Säisän Henriä, Kosken Iiristä, Mustosen Heidiä ja P-savon leidiksi pitää laskea vielä Karjalaisen Sinikin. Eli löytyy meiltä vielä juoksijoita….

Tulihan sieltä menestystäkin. Ja ihan SM-kultaa. Veera jysäytti 1500m:n matkalta ensimmäisen aikuisten SM-mestaruuden. Se oli tottakai Veeralle iso juttu ja tuntui olevan iso asia myös todella monelle tämän piirin ”urheiluhullulle” väelle. Kyllä taas tuli huomattua, että lajia seurataan….

Niin, Veeran mestaruus tuli ennalta suunnitellun juoksun mukaan. Heti vetohommiin ja rennolla vauhdilla matkaan. Ja juuri siten, että loppuun jää paukkuja. Loppu tultiinkin sitten aikas kovaa. Viimeiset 400m noin 64 sekkaa. Se oli hallittu juoksu ja näytti varsin helpon oloiselta. Toisena kisapäivänä juostulla 800:llä ei sitten juoksu kulkenut. Aika jäi vaatimattomaksi, vaikka lopputuloksena 6:s sija. 

Toinen P-savon mitalisti oli Mikko, joka 1500m:llä taisteli itsensä hienosti hopealle Joonas Rinteen ylivoiman jälkeen. Lisäksi Vieremän mies ylsi hyvätasoisen 3000m:n kisan 5:nneksi. Hyvät kisat myös Mikolta, eli ei ole korkean paikan tammikuun leireily mennyt hukkaan. Myös muut yllämainitut P-savon juoksijat onnistuivat mielestäni hienosti. Omia enkkoja ja hyviä sijoja. Ei voi enempää vaatia. 

Olympialaisista selvittiin. Huikeat oli kekkerit ja mitalikahvia päästiin nauttimaan. Lempibiisiä eli Porilaisten marssia ei kuitenkaan kuultu. Vaikka mitaleita saatiin, niin moni totesi, että menestys oli vaatimaton. No olihan se, jos sitä vertaa muihin Pohjoismaihin.  Ja kun meidän piti olla paras Pohjoismaa jo muutama vuosi sitten laaditun HUMU:n kalliin raportin mukaan. Ei se näin mene. Kaikki juontaa juurensa meidän yhteiskuntaan, koululiikuntaan, lasten ja nuorten liikkumiseen jne jne. Sieltä se kaikki lähtee. Ja toisaalta meillä on nykyään yhä harvemmassa sellaisia, jotka määrätietoisesti treenaa ja haluavat kehittyä. Nykypäivänä tällainen meininki ei ole enää itsestäänselvyys.

Niin, P-savolaiset urheilijat olivat vahvasti esillä, kun bodiumille noustiin. Kepa vaikean alkukauden jälkeen löysi kuntoaan ja nyt hyvät sijat ja viestipronssi. Ja Vilma ja Arsi….molemmilta huikean hienot kisat. Siinäkö meidän tulevaisuuden mitalistit? Entäs Herolan Ilkka...juuri hänelle jos kelle sen mitalin tai mitalit soi. Eiköhän jonkun näiden urheilijan eli Ilun saavutus riitä tänä vuonna P-Savon vuoden urheilijaksi. Siihen titteliin kun vaaditaan yksilöurheilijalta olympiamitali! Vähempi ei riitä, muuten sen vie taatusti vaikkapa joku lätkän tai futiksen pelaaja. Juu, ilkeästi sanottu, mutta onhan tämä nähty, että arvostus on juurtunut tähän suuntaan. 

Ruotsin naishiihto: Ennen oli Abba ja Frida. Nyt on Ebba ja Frida. On hurjaa porukkaa. Ja olihan hienoa, että jo vuosia maailman yksi kovimpia sprinttereitä Linn Svahn sai vihdoin kultaa. Ja ylipäänsä mitalin. Hänhän on joutunut jättämään tätä ennen joka arvokisat väliin. Linn on voittanut liki 20 mcupin kisaa, mutta nyt tähdet osuivat kohilleen. Tosin lähellä oli nytkin, kun sairastui jälleen ennen parisprinttiä. Niin...ja tuo Ebbanin 50km:n meno oli sitä luokkaa, että itse Juuhaukkikin olisi ollut tiukilla. 

Ja entäs Kläebo. Ei riitä sanat kuvaamaan kaverin ylivoimaisuutta. Kestävin, nopein, taktisesti älykkäin, ei kaatuile, ei tule kipeeksi ratkaisevilla hetkillä eikä ole valitellut kertaakaan suksivalintoja tai voitelua. Kyllä siinä meikä ainakin nousi pystyyn, kun kaveri tykitti vika ylämäkeen ja jätti muut. Muuten...kun Minkkisen Suvi tuli vika ammuntaan siinä mitalimatkalla, niin meikän TV:n ääni oli maksimissaan ja huuto hurjaa, kun nollat tuli. 

Hiihdon puolella olympiavalinnat olivat liki ”poliittisia”aiheuttaen melkoisen keskustelun ja tunnemyrskyn. Eikä syyttä. Hakolan ja Moilasen pääsy kisoihin tuomittiin kun Perttu ei saanut paikkaa. Tämähän ei ollut tietenkään urheilijoiden vika. Ampumahiihdossa monet halusivat Heikkisen Artun kisoihin ennen Inveniuksen Ottoa, mutta siellä Soisalon mies näytti, että valinta meni täsmälleen oikein. 

Jos joku pari vuotta sitten olisi totisella naamalla väittänyt, että Suvi ottaa mitalin näissä olympialaisissa, niin hänet olisi pitänyt viedä hoitoon. Mutta kun kaikki laitetaan peliin, niin Suvi siinä onnistui. Ja laji on vielä sellainen, että se vaatii päätä. Mcupin menestys ei tarkoita vielä sitä, että olympialaisissa pärjää. Näissä kekkereissä pitää hermokontrollin olla hallussa. Niin...Kaisan ja Mari Ederin lopetettua jokunen vuosi sitten ampumahiihdon uskottiin vaipuvan saattohoitoon. Mutta mitä vielä. Norski koutsi sai homman kääntymään ja nyt miehetkin ovat vahvassa iskussa isolla porukalla. Niin...ja Suvista vielä. Hän on pidetty maajoukkueessa. Hän luo ympärilleen hyvää ilmapiiriä. Hän on avoin luonne, jonka kanssa on helppo jutella. Hän ei halua olla ylitse muiden. Näin sanovat joukkuetoverit. Toisenlaistakin se on joskus ollut. Sisäpiiritietojen mukaan kun Kaisa M oli huipulla, hän oli joukkueen pää. Ilmapiiri oli vähintäänkin jäätävä, näin huhutaan. 

Niin, meidän maastohiihto meni mitalien suhteen pöpelikköön.  Eli yksi vaivainen mitali. Naisten viestipronssi...ja siitäkin on kiitettävä Saksan Victoria Carlia, joka onnistui kärähtämään dopingista. Mikäli hän olisi ollut mukana, me oltaisiin jääty neljänneksi. Miesten puolella viestissä nelossija oli jotain, samoin toki Vuorisen Laurin sprintti. Miesten viesti oli muuten katastrofaalinen, sillä mukana vain 10 joukkuetta. Ampumahiihdon puolella mukana on puolet enemmän porukoita. Menestystä ei aina kannata laskea mitalien määrällä, mutta kyllähän yhdistetyn kaksikko meidät pelasti.

Vielä tuosta naisten hiihdon 50km:n kisasta. Moni on sitä mieltä, että naisille liian pitkä matka ja erot tulee liian isoiksi. Ja höpö höpö, sen pitääkin olla 50km. Onhan naiset juosseet arvokisoissa maratonia jo useita vuosia. Ja kestoltaan maraton ja 50km hiihto on suunnilleen samaa tasoa. On toki hiihdossa melkoisia ylämäkiä, mutta pitkiä aikoja ja pitkiä matkoja siellä tullaan alamäkiin ihan itestään. Isot erot johtuu vaan kärjen kapeudesta. Esimerkiksi Pariisin olympiamaratonilla 50 ensimmäistä naista olivat noin 10 minuutin sisällä. 

Huvittavaa tai suorastaa iljettävää tuo hiihdon some raivoaminen. Jos urheilijat lukee noita some keskusteluja tai paremminkin raivoamista ja syyllistämistä, niin eihän se kivalle tunnu. Siellä muun muassa joku kirjoitti jo ennen kisoja, että tuo hiihto ei kiinnosta pätkääkään eikä yhtään hiihtäjää tarvitsisi lähettää kisoihin. Meinasin vastata, että kyllähän tuo näyttää kiinnostavan, kun olet täällä kanavalla syyllistämässä urheilijoita sun muita. Mutta siis….nyt juuri Falunin hiihdon TV-haastatteluissa….ei pitäisi sallia tuollaistakaan kielenkäyttöä, kun eräs PHS:n hiihtäjä käytti. On järkyttävää. Ei ole lapsien kuultavaa. Vielä pahempaa kuin siellä somessa.  

Vielä noista sairastumisista ja vaikkapa Iivon vähäisistä kilpailuista ja yhden kortin varaan jättämisistä….niin Musti Jauhojärvi antoi ymmärtää, että voiko varovainen stragetia osaltaan nostaa hänen sairastumisriskiään juuri h-hetkellä. Kun vältellään liikaa infektioita ja tavallaan juostaan bakteereja karkuun, niin arvokisapaikalla keho sitten imee kaikki mahdolliset bakteerit puolen kilometrin säteeltä sisäänsä. Tähän viittasi ampumahiihtäjien koutsi, joka totesi, että liika varovaisuus ja ihmiskontaktien välttely aiheuttaa stressiä, joka sitten altistaa helposti sairauksille. 

Tästä kohti kevättä….

-Artsi

Olympialaisten alla….

Vuoden urheilijaksi ei voi valita henkilöä, joka miellyttää kaikkia. Mutta Alisa Vainion jääminen vuoden urheilija äänestyksessä vasta 7:nneksi on täysi farssi tai fiasko. Vitossija MM-maratonilla on sen verran kovaa kamaa tässä täysin maailmanlaajuisessa lajissa, että siitä olisi pitänyt antaa enemmän tunnustusta. 

Siis vuoden urheilija Heliövaara on huippu pelaaja, ihan hyvä tyyppi, hieno persoona. Kaikki kunnia hänelle. Mutta mistä kertoo, että 36-vuotias nelinpelaaja tenniksen kakkospelimuoden edustaja voi tulla valituksi vuoden urheilijaksi. Se kertoo edelleen siitä, että Heliövaara on loistava pelaaja! Mutta ennenkaikkea se kertoo monesta muustakin asiasta….niitä nyt en ala tässä kohtaa tarkemmin erittelemään. Taitaa vaan olla niin, että Suomessa pitää nykyisin perinteisissä yksilölajeissa voittaa olympia tai MM-kultaa, ennenkuin on mahiksia saada Vuoden Urheilija titteli. 

Yleisurheilun hallikausikin on saatu alkamaan. Kuopiossa viriteltiin henkiin kisaa nimeltä hallitonnit. Vuosia sittenhän tämä kisa oli suuressa suosiossa, jossa osanottajia oli siellä 100 tuntumassa. Nyt nopealla aikataululla polkaistussa kisassa oli vain 25 juoksijaa. Ajat ovat muuttuneet, eikä takavuosien määriin ole enää paluuta.

P-savolaisten osalta halleista on mieleenjäänyt ainakin tonneilla kuopiolaisen Kaukolan Jukan aika 3.00.54. On hurja noteeraus. Taitaa olla epävirallinen Suomen ennätys ko ikäluokassa. Siis 60-sarjassa. Myös naisten puolelta vaikkapa Salla Tompurin 3.05 ja Elina Mykkäsen 4.42 ajat herättävät kunnioitusta. Mutta kun naisista puhutaan, niin eipäs nyt julkaista kummankaan syntymävuosia.

Joensuun kisoissa Salla juoksi kasin aikaan 2.19.00 ja sillä mentiin kyseisen ikäluokan lähelle piirinennätystä, joka on vuodelta 1977 Tuula Konttisella ajalla 2.18.4. Joensuussa myös Visan Henri Säisä ja Siilin Pinja Laasanen olivat hyvässä vedossa. Kuopiossa puolestaan myös Iisalmen, nykyisin Katajaa edustava nuori Sini Karjalainen kellotti kovan ajan ja ennätysajan kasilla eli 2.13.21. Myös Mensosen Veera avasi kautensa Treen Indoor Meeting -kisassa. 800 m:n kisa oli hankala, kun kärki karkasi heti alusta pitäen. Silti loppuaika 2.09.25 on Veeran halliennätys. Veera valittiin myös Pohjoismaiden hallimaaotteluun Ruotsin Karlstadiin. Sieltä tuliaisina oli myös uusi hallienkka 1500m:ltä. Aika 4.21.17 oikeutti maaottelun 5:nteen sijaan. 

Hiihtokisoja ei ole pystytty pitämään täällä meidän suunnalla kovinkaan montaa. Milloin ei ole ollut lunta ja milloin pakkasta ollut liikaa. Aina sanotaan, että hiihto kuolee tästä maasta ja tästä piiristä, kun nuoria se ei kiinnosta ja miten kallis harrastus se on. Tottahan tuo kalleus ainakin on, mutta hyvin näyttää hiihtäjiä niin nuorissa kuin aikuisissakin olevan tässä piirissä. En kyllä julista lajia sukupuuttoon. Vaikka piirin ja lähinnä PHS:n nuoria lupaavia hiihtäjiä on muutama siirtynyt piirin ulkopuolisiin seuroihin, niin tapahtuu sitä siirtymistä yleiurheilun/kestävyysjuoksunkin osalta.  Tietyistä syistä johtuen, joita tässä ei nyt ruveta julkistamaan, piirin nuoret ja jopa vanhemmatkin juoksijat pakenevat muualle. Joku piirin yleisurheilussa/seuroissa mättää ja pahasti. Vain harvat seurauskolliset jäävät ja pitävät seurojen mainetta yllä. 

Kun seuraa noiden aivan huippu-urheilijoiden haastatteluja, niin siellä on kyllä laidasta laitaan tyyppejä. Tottakai, kaikkihan me olemme omia persoonia. Mutta tämä nuori Siilinjärven aurinkoinen Minja Korhonen jättää kyllä huikean hyvän vaikutuksen. Hän kyllä pystyy analysoimaan pettymykset, mutta muuten hymy huulilla, terve itseluottamus ja nöyryys antaa kyllä hyvän vaikutelman. Myös toista siilin huippua Herolan Ilkkaa on leppoisa kuunnella. Kaikkien kohdalla se ei sitä ole. Joutuu jotenkin peittämään korvansa ja silmänsä, mitä sieltä on tulossa. 

Niin, siis Perttua ei sitten valittu olympialaisiin. En nyt ala väittämään, että Pertun valinta kisoihin olisi pitänyt olla mikään itsenstäänselvyys, mutta pahoin aavistelen, että jonkin sortin ”politikointia” tapahtui. Eikä sitä yhtään helpota se, että Hakolan Risen koutsina sattuu olemaan maajoukkueen päävalmentaja. Näin nää vaan menee. Se on tuolla suunnalla ollut aika ajoin melkoista suhmurointia monessakin mielessä. Ei ihme, että joku hiihtäjistä halusi maajoukkueen koutsiksi ehdottomasti ulkomaisen tyypin.

Olympialaisten alla taas nämä doping testaukset ovat nousseet otsikoihin. Osaa maajoukkueurheilijoista ei testata kertaakaan kilpailujen ulkopuolella vuoden aikana. Niin ja sitten tämäkin viimeisin tapaus, kun pikajuoksun EM-mestari ja parhaimmillaan 4:nneksi olympialaisissa sijoittunut Ivet Lalova kärysi. Tämä testi ja näyte oli otettu Rion olympialaisissa v.2016. Siis 10 vuotta sitten ja nyt käry kävi. Voi tätä touhua. Eli tulevissa olympialaisissa ei kannata vielä laittaa päätä pensaaseen, jos sijoittuu vaikkapa 4:nneksi. Se on paras paikka, josta nousee helpoiten ajan myötä mitaleille, kun vaan jaksaa odottaa. 

Kohta jysähtää käyntiin siis olympialaiset. Se on oikeastaan eka kerta vuosikymmeniin, kun nyt pystyy seuraamaan kisat alusta loppuun jokaisen lajin ja vaikkapa yötä päivää. Ja sen todellakin aion tehdä. Nautin joka hetkestä tulipa mitaleita meille tai sitten ei. Kaikki ylimääräinen tekeminen on siirretty olympialaisten jälkeen. Vain välttämättömät velvollisuudet tulee toki hoidettua.

Eli hiljennymme vähitellen seuraamaan kisoja. Amen. 

-Artsi