EM-kisojen jälkimakuja…..

Kestävyysjuoksua meikäläisittäin…

Ykköstähti

Alisa Vainio: Teinitähdestä menestyjäksi. Paljon tuli jossain kohtaa arvosteltua Alisaa milloin mistäkin, mutta nainen näytti närhen värkit. Noin 11 vuotta sitten eli 17-vuotiaana leuat loksahtelivat eka kertaa kun Alisa voitti Kalevan kisoissa kympin ja juoksi vissiin salaa valmentajaltaan maratonin aikaan 2.33. No väliin tuli hankalia vuosia eli välivuosia tuli muutamia, mutta vuonna 2022 alkoi tapahtua. Ja viime vuodet ovat osoittaneet, että Alisa ei epäonnistu eikä alisuorita maratoneilla. Pomminvarmaa suorittamista. Tällä EM-maratonilla ajalla ei ollut mitään väliä, mutta silti reitti huomioiden loppuaika oli todella kova. Jos tämä olisi ollut MM tai olympiamaraton, niin olisiko kukaan ollut Alisaa ennen maalissa. Alisan alku oli jo hurjaa menoa. Jo ennen ekaa vitosta mietin, että nyt on kaikki ainekset katastrofiin, mutta mitä vielä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Ja lausunnot ja kommentit median edessä. Huikeeta. Lopulta hieman keskinkertaista parempi maratoonari. Wonder Woman.

Floppaus

Näitäkin tulee, ja nyt se osui Mustafe Muuseen. Melkoinen mysteerimies. Puhuu paljon, mutta voisi ottaa oppia Alisalta. Höpöttää koko ajan SE:stä, mutta ei sinnepäinkään. Nytkin kaveri juoksi ajan, jolla Kalevan kisoissa olisi jääty hopealle. Ja entäs median edessä: olisi voinut olla sanomatta, että ei tämä mitään maastohiihtoa ole. Eikä noteeraa Martti Vainion kympin SE aikaa oikeaksi SE:ksi. Ihme jurputusta, jolla ei kyllä pisteitä kerätty. 

Muut kestävyysjuoksijat:  

Tuomas Heikkilä: Suunnistuksen MM-mitalisti on meidän miesten ykköskestävyysjuoksija. Upea ensi esiintyminen arvokisavitosella. Ei ujostellut pätkääkään. Veti jopa porukkaa. Jopa päällikön elkeitä. Noin sitä pitää. 

Eveliina Määttänen: Naisten kasin taso on hirveän kova. Ei välieräpaikkaa, mutta jos juoksee liki oman enkan ja jää vain niukasti SE:stä, niin onhan se iso onnistuminen. 

Aino Suni: Huikea juoksu ja sijoitus. Pari vuotta kilpaurheilua takana ja tällaista jälkeä. Kovempivauhtisessa juoksussa ennätys olisi paukkunut kirkkaasti. Niin, ei Ainoa pidetty minään ennen kisaa. Kaikki huomio keskittyi Nathalie Blomqvistiin. No joo, Aino ei kuulu tai ei ainakaan kuulunut siihen meidän ykkösketjuun tai piireihin. Mutta kyllä Ainon potentiaali ja kyvyt tulivat esiin jo viime suvena. 

Alisa Virtanen: Eka kertaa aikuisten arvokehissä. Kun jää vain niukasti omasta enkasta, niin ei ole mitään syytä alkaa jupisemaan.

Ilona Mononen: Alkueristä finaaliin hölkkäämällä ja veekoo hapoilla. Lupasi juosta finaalissa tarvittaessa SE:n. Ei sitten mennyt ihan putkeen. Vaikka pistesija tulikin, niin olihan se kuitenkin pettymys ja suorastaan romahdus.

Suomalaispoimintoja isolla plussalla ja papukaijamerkillä:

Silja Kosonen: Ennakkosuosikki, jonka hermokontrolli pitää. Silja ei alisuorita arvokisoissa. On itse varmuus. Ja tulos oli kova. Viime olympialaisissa tuolla olisi oltu hopealla. No joo, on siellä tänä vuonna muutama kovempi kasvo, joka on heittänyt pitemmälle. 

Wilma Heltelä: Aika moni, itse mukaanlukien naulasi Wilman urheilu-uran vetelevän viimeisiään vuosi-kaksi sitten. No väärässä oltiin ja hyvä niin. 

Jotain muuta vielä...mikä tulee mieleen…

Riku Illukka: Kun arvokisoissa juoksee SE:n ja hyvin lähellä finaalia, niin on se hurjan kova juttu.  

Nkuula: 10 vuotta sitten 16 metrin raja oli suomalaisttain harvinaista herkkua. Siihen nähden nyt mennään eri levelillä. Ja nytkin Kangas jopa finaalin 9:s eikä Mäkitörmä jäänyt kauaksi finaalipaikasta. 

Mpituus: Taso on euroopassa hurja, mutta silti meidän kolmikolta liki täys farssi. Kun TV-kommentaattori yltiöpositiivinen Tuomas Raja ei alkanut hehkuttamaan, että olipa HIENO karsinta meidän osalta, vaan toteaa, että Vehmas ei yltänyt aivan omalle tasolleen, niin silloin jos koskaan on mennyt alta lipan. Ai niin, mutta syynä kuului olevan hidas rata. 

Ylen kommentaattori Raja on huippukaveri. Tietää urheilijoiden taustat sun muut oikein hyvin. Mutta liian höveli. No joo, kisojen loppupuolella löytyi jo hieman kriittisempääkin otetta. Liekö palaute ollut sen verran kovaa. Siis pitää olla positiivisuutta, mutta kun se menee liian pitkälle. Kommentaattorin pitää pystyä olemaan kriittinen. Ei kaikkea voi hehkuttaa huppu silmillä. Raja ylisti jopa naisaitureittemme suorituksia, kun naiset jäävät puoli sekkaa kauden parhaistaan. Tai jos meidän hyppääjä jää karsinnan hännille metrin parhaastaan, niin turha on ruveta hehkuttamaan, että kyllä hän kuuluu Euroopan parhaimmistoon.  

Omasta tasosta liian kauaksi jäi monikin urheilija. Siis ei kaikki voi onnistua. Tämä on raakaa kilpaurheilua. Esimerkiksi koko keihasporukka Parviaista lukuunottamatta alisuoritti pahasti. Naisetkin ihmettelivät, että kyllä harjoitukentällä kulki, mutta kun jäädään sitten itse kisassa metritolkulla omasta tasosta, niin ei pitäisi hymyilyttää. 

Kisojen helmi: Naisten 800m:n finaali. Matkan maailman kovimman kolmikon kisa oli fantastinen näytös. 22-vuotias Werro löi kotiyleisön suosikin rajulla 400m:n vedolla. Femke Bolin oli tyytyminen pronssiin. On siinä hurjaakin hurjempi kolmikko: Werro kovin. Bol askeleeltaan upein. Hodgkinson superjulkkis ja nätein.  Se Kratochvilovan v.1983 juoksema ME on vaarassa jo tänä vuonna. 

Paljon muutakin jäi mieleen, sillä katselin kisat alusta loppuun! Ehkäpä vielä oli hienoa, että Ruotsin keltaiset juhlivat kympin kultaa Almgrenin mielettömän hienolla yksinvedolla. Ja toinen keltainen Samuel Pihlström nousi tonnivitosella hopealle aivan tajuttoman kovalla kirillä. Siinä joutui jo nousemaan seisomaan. Tuntui se sen verran hyvältä. 

Nyt ei jaksa enää, joten alkavaa syksyn tuntua…

-Artsi 

Niin….Kalevan kisojen aikaan jotkut ”johtavat asiantuntijat” ja kommentoijat murisivat, että on kisojen tulostaso niin heikkoa, että ei näitä jaksa katsoa. On se varmaan näille iso pettymys, että Harjun stadion pullisteli yleisöä ja TV:n ääressä oli valtava määrä katsojia. Se on vaan niin, että kun kisojen lauantaipäivä oli jopa loppuunmyyty ja muinakin päivina ei meinannut istumaan mahtua, niin 1. jotain on tehty oikein ja 2. suomalainen yleisurheilu kiinnostaa. Amen. 

No joo, tottakai siellä oli lajeja, joiden taso on mitä on. Ainakin jos ja kun sitä meillä verrataan maailman tasoon ja entisaikoihin. Näissä kisoissa urheillaan kuitenkin mitaleista, pistesijoista ja niin edelleen. Nämä ovat suurimmalle osalle kisat, joihin pääsy yleensä on se suurin tavoiteltava asia. Kaikki kun ei Kalevan kisoihin pääse. Sinne on tulosrajat. Ja esimerkiksi kestävyysmatkoilla nämä ovat ”pakostakin” taktiikkakisoja. Kukaan kun ei halua uhrautua koviin vetohommiin ja pilaamaan sillä mahiksensa. Mutta juuri nämä taktiikkakisat ovatkin mielenkiintoisia...jopa hermoja raastavia niin juoksijoilla kuin katsojillekin. Nytkin niin miesten kuin naistenkin tonnivitosen kisojen aikaan en meinannut penkillä pysyä. 

P-Savon ykkösjuoksija on ”Kuupperimikko”. Tästä Vieremän miehestä on jalostunut laatujuoksija. Nytkin Mikolta aivan huippuesitykset molemmilla matkoilla. Tonnivitonen jä loppukirin varaan, eikä Mikon nopeus aivan riittänyt mitaleille. Vitosella mitalisija rupesi olemaan varma jo hyvissä ajoin ennen loppuratkaisuja. Ja varsinkin kun vain ja ainoastaan tälle matkalle tähdänneet mitalisuosikit Ahlfors ja Kotiranta alisuorittivat pahemman kerran.  Kun Mikko keväällä Karttulan katujuoksussa teki reittienarin, niin silloin jo julistettiin, että jos kaverin meno jatkuu moisena, niin ei Suomessa ole montaa kovempaa menijää...ja näinhän se on. Mikon huikea kausi jatkuu Espoon vitosella, sitten maaottelu ja syksyllä ainakin SM-maastot ja sitä kautta EM-maastot. 

Kalevan kisojen mieskestävyysjuoksija oli Tuomas Heikkilä. Suosikki jo ennen kisoja, mutta olisi toivonut muilta kyllä kovempaa vastusta. Ikinuoren Jarkko Järvenpään vauhti ei meinaa hyytyä millään. Hienot juoksut Jarkolta. Naisissa taas kaikki tähdet annetaan Aino Sunille. Itse veikkasin häntä mestariksi myös 1500m:llä. Jopa ohi Nathalie Blomqvistin, joka sähläsi lopulta itsensä pois koko kisasta. Sunin 1500m:n loppu oli maaginen, vaikka vika 300m tultiin todella kovaa. 

Kestävyysjuoksumme tasosta ollaan montaa mieltä, mutta aika monta Suomen ennätystä on nähnyt päivänvalon viimeisen vuoden aikana. Ja yllättävän moni juoksijamme pääsi jopa EM-areenoille. Kyllä sekin kertoo jotain. Harmi että Joonas Rinteen ja Santtu Heikkisen upeat ajat tonnivitosella eivät riittäneet kisoihin. Taso kun on hirveän kova juuri tuolla matkalla ja niihin ”näyttökisoihin” Euroopassa kun ei tahtonut päästä, kun siellä oli kymmenittäin muitakin 3.35 yrittäneitä juoksijoita. Kestävyysjuoksu on globaali laji. Euroopankin taso on sitä luokkaa, että mistään marginaalilajista ei voi puhua. Kaukana siitä.

EM-kisoissa juoksee siis useita kestävyysjuoksijoitamme. Mitaliodotuksia voidaan viritellä Ilonan ja Alisan harteille. Mahiksia on, mutta miten Ilonan korkean paikan leiri on onnistunut? Alisa on itselleni arvoitus. Niin, ja onhan nämä EM-kisat melkoinen elämys ja yllätys vaikkapa Sunin Ainolle, joka vasta pari vuotta sitten aloitti tavoitteellisen juoksijan uran ja nyt jo komeettamaisesti arvokisoihin. 

Veikataan Suomen mitalimääräksi kisoista kolmea mitalia. Moukarista, seipäästä, esteet? Naisten seipään taso on surkea, joten Wilmalla voisi olla saumaa, mutta mitenhän lie...tuleeko kolmea?? Pistesijatkin ovat kovia saavutuksia ja mikä tärkeintä, jos pystyy urheilemaan sillä suunnilleen omalla tasolla, niin se riittää. Silloin voi olla ylpeä itsestään. 

-Artsi

Niin….Jyväskylän Kalevan kisat ovat ovella. Sinne on menty muun muassa Joensuun ja Tampereen gp-kisojen kautta. Joensuussa miesten 3000 m ja naisissa 1500m olivat ihan hyvää tekemistä. Silloin kun miehissä kolme meikäläistä päästelee alle 8 minuutin ja naisissa parikin sinne 4.20 tienoolle PB-merkinnöillä, niin on juostu erinomaista kyytiä. Ja eritoten Aleksi Alhforsin kehitys on ihan uskomattoman hienoa. 

P-savolaiset olivat Joensuussa tikissä. Kauppis Mikko ei kuulema ollut enää kestänyt tuloksensa perään sitä SB-merkintää, vaan juoksi erittäin viisaasti enarin ja oli rikkoa jopa 8 minuutin rajan. Myös Treella kulku oli huippua. Naisten 1500m:n A-erässä taas Heidi Mustonen jatkoi hyvää kauttaan ja paranteli myös enariaan. B-erän voiton vei 14-ikäinen Kiuruveden Salla Tompuri ikäistensä yhdellä Suomen kautta aikain kovimmalla ajalla 4.39.68. Pikku yksityskohtana vois mainita, että Heidi, joka on Sallaa 22 v kokeneempi, juoksi Joensuussa kolme kymmenystä kovemmin. No Heidihän on kestävyysjuoksijalle parhaassa iässä. 

Joensuun kisojen kanssa täsmälleen samaan aikaan kaksi meidän huippua Aino Suni ja Eve Määttänen kilpailivat muilla mailla. Toinen Ruotsissa ja toinen Italiassa. Joku voisi sanoa, että outoa on. Mutta kun molemmat takoivat tiskiin huippusijoitukset ja huippuajat, niin ei kannata kenenkään ruveta jauhamaan. Silloin kun on mahikset isommille näyttämöille, niin noita liikkeitä on syytä tehdä. Treella taas Veera Mattilan kasi jäi mieleen. Alle 2 minuutin aika oli hyppysissä jo alkukesän perusteella, ja nythän se haamuraja rikkontui. Siinä on leidi, joka rikkoo matkan SE:n. 

 Topi Raitanen avasi Joensuussa kautensa pitkän vammakierteen johdosta. Hyvä että pystyi yleensä avaamaan. Mutta pitkä on tie kv-menestykseen. Nyt kaveri pääsi 800m:n Joensuussa A-erään, mutta loppuaika ja meno olisi oikeuttanut hänet C-erään! Ja Mustafe Muuse….keskeytti Irlannissa vitosella….kova oli uho alkukaudesta SE aikaan, mutta kuten itsekin taisin mainita, se ei vaan ole niitä helpoimpia juttuja. Tosin äskettäin juostu kolmosen enari 7.49 kertoo, että kuntoa löytyy.

Viikko sitten tuli TV:stä täsmälleen samaan aikaan eri kanavilta Tangomarkkinat, MM-futista ja Timanttiliigaa. Joskus nämä olivat meikälle kaikki ihan katsottavaa kamaa. Nyt tuli tottakai kallistuttua Timanttiliigan pariin. Tangomarkkinoita (sanasta voisi jättää sanan tango pois, markkinat riittää) ei jaksa enää seurata, kun siellä ei lauleta enää vanhan kunnon ajan tangoja, vaan ne on sovitettu ihan uskomattomaan muotoon. Juoksukisoissa yleensä paras voittaa, mutta näillä markkinoilla parhain ei yleensä voita. Futis on taas peleistä ja leikeistä se urheilullisin, mutta siellä jos ei ärsytä tämä filmaaminen, niin nykyisin ainakin nämä Var-tuomiot. Timanttiliiga on ollut jälleen ihan uskomatonta ilotulitusta. Ihan häikäiseviä esityksiä, vaikka nämä jänistelyt ärsyttävätkin. Nytkin Lontoossa 60 000 katsojaa ja mailin ME! Mutta jos TV selostuksesta vastaa Mertsi Mertaranta ja kommentoinnista Tommi Evilä, niin tunnelmaa piisaa. Evilän osalta on sanottava, että on kaveri kehittynyt paljon alkuajoista. Evilä peittoaa jopa Yle:n tietyt kommentaattorit kevyesti. Heillä ei ole juuri lisäarvoa lähetyksiin.

Ihan kaikki asiat ei sykähdytä silleen kunnolla, mutta esimerkiksi Hilla Uusimäen Tampereen 400m:n aitojen juoksu meni enemmän tunteisiin kuin vaikkapa joku lätkän MM-finaali. Kun on liki 10 vuotta tahkonnut kaikenlaisten ongelmien kanssa eikä muutenkaan kehitystä ole tapahtunut, niin kun sitten homma alkaa kulkea ja uusi SE näkee päivänvalon, niin se jos mikä herkistää. 

Niin, Mikkeli Gameseista on kehkeytynyt hyvä tapahtuma. Sinnehän on saatu mukavasti yhteistyökumppaneita ja joka lajissa on jaossa euroja. En vaan jaksa tajuta, miksi esim. keihäässä voittaja kuittaa 2500 e, N pituudessa 2000 e ja sitten vaikka 800m:n voittaja 1000e. Ja miksi keihäässä 8 parasta saa rahaa, mutta kasilla vaan 4 parasta. No tämä on varmaan turhaa kitinää, sillä on älyttömän upeeta, että palkitaan yleensäkin. Nämä eurot ovat äärettömän tärkeitä urheilijoille, jotka panostavat lajiin täysillä. Meillä on tänäkin päivänä vaikkapa tonnivitosella useita juoksijoita joiden enarit ovat siellä 3.45 ja 4.20 tienoolla. Nämä ajat ovat jo niin kovia, että niitä on vaikea parannella, ellei pysty satsaamaan hommaan jos ei nyt aivan ammattimaisesti, niin ainakin urheilu edellä. Ja se jo vaatii rahaa eli tukea. Lisäksi tietysti aikojen parantumiseen vaaditaan olosuhteita ja tottakai harjoittelun onnistumista. Nytkin esimerkiksi kansalliseen kärkeen vähitellen noussut JKU:n Heini Ikonen kuittasi Mikkelin ja Lappeenrannan upeista juoksuista ihan kelpo summat tukirahaa.

Eli kalevan kisoja ja sitten EM-skaboja odotellessa.  Jyväskylässä nähtäneen kestävyysmatkoilla mukavia otatuksia. Vaikkapa miesten 5000m….herkkupala, jos kaikki parhaamme ovat viivalla. Nyt kun vielä Kotirannan Mika paukutti Belgiassa upean enarin, niin sykettä riittää Harjulla. EM-Birminghamissa taas tulee äkkiä mieleen vaikkapa naisten 800m. Taso on hurja ja miten mitalit menee jakoon jos ja kun hurjat Werro, Hodgkinson, Bol, Bourgoin ovat viivalla. 

Tästä vaan eteenpäin….ja jatketaan vaikkapa marjanpoiminnalla...kun ei enää muuhunkaan ole. Siis itsestäni puhun.

-Artsi

Muutamia nostoja lähiviikoilta….

Ennen Juhannusta Kuopion Reippaan maantiejuoksun Suomen mestari Anni Kuosmanen paranteli enariaan puolikkaalla. Forssassa juostu aika 1.15.48 on kyllä kovaa valuuttaa. Ensinnäkään sitä paremmin ei P-savon naisista ole kukaan juossut ikinä. Ja vaikkapa viime vuonna suomalaisista vain neljä juoksi kovempaa. Huomion arvoista, joskaan ei yllättävää oli se, miten vähän huomiota Annin juoksu sai vaikkapa paikallisessa lehdistössä. 

P-savossa on junnujen osalta käyty muun muassa sisulisäviestit Siilissä ja Seuracupin kisa Lapinlahdella. Hyviä kisoja...ja porukkaakin on ollut eri lajeissa, ja varsinkin tyttöjen puolella. Siellä yu-buumi on ihan hyvässä jamassa, mutta sitä vastoin poikien puolella ollaankin katastrofin partaalla. Poikia ei näytä just nyt laji kiinnostavan ja monet suuntaavat palloilujen perään. 

Juhannus on perinteisesti ollut yleisurheilijoiden juhlaa. Nytkin vaikkapa kestävyysjuoksijat kilpailivat sankoin joukoin eri puolilla maata. Hienoa, onhan se ihan eri juhlintaa kuin vaikkapa Tahkolla, jossa porukoita kärrättiin poliisiautolla parempiin tiloihin. Kuortaneellahan käytiin kovimmat kekkerit. Mutta Juhannuksen perinteisiin kuuluu myös vaikkapa Keuruun yu-kisat ja Saarijärven Juhannuskisat, jotka järjestettiin nyt jo 90. kerran. On siinä perinnettä. Huikeeta. Kaikkiin näihin kisoihin riitti hyvin kisailijoita ja sittenhän ennen kokonpolttoa juostiin Saarijärvellä Lannen lenkki, joka sekin on perinteikäs kisa. Siellä tossua toisen eteen tahditti yli 500 juoksijaa. 

Heikkisen Santun paluu kahden vuoden tauon jälkeen on enemmän kuin onnistunut. Kaveri on jättänyt ne kuuluisat tuplaveekoopäivät unholaan. Muoti-ilmiön pois jättämisestä Santtu totesi, että ne kuormittavat liikaa ja tuntui, että ne vievät nopeuden kokonaan pois. Siinä tulee paljon juoksemista, joka ei ole ollenkaan kilpailuvauhtista. Santtu on täyttä rautaa!

Kesän kehittyjä on taatusti myös Aino Suni, joka Kuortaneen kolmosella jäi vain niukasti Ilona Monosesta ja tyylitteli liki 9 minuutin ajan ja tuli lopun jopa kovempaa kuin Ilona. Jatkoa seurasi Oulussa, jossa vitosella vika tonni 2.53 ja loppuaika 15.35.  Ainon juoksu on eleettömän kaunista ja  taloudellista ja maisema vaihtuu. Hän aloitti tavoitteellisen kilpaurheilun aikuisiässä ja on noussut nyt parissa vuodessa maamme kärkikaartiin. Nykyinen koutsi entinen kestävyysmenijä Janica Rauma tietää, että perusharjoittelu on, millä tuloksia tehdään. Harjoittelu on muuttunut kestävyyspainotteiseksi eli enemmän lenkkiä, vähemmän punttia ja enemmän pidempää veekoota. Liian aggressiivista kuluttavaa treeniä ei ole tullut liikaa ja sehän näkyy helppona askelluksena. Ainon vahvuus on varmaankin vitonen, miksei kymppi, mutta kyllä 1500m kulkee myös kovaa, varmaan liki 4.10:een.

Onhan meillä monen kestomatkan taso viime vuosina parantunut vahvasti. Esimerkiksi miesten 1500m. Useita alle 3.40 alituksia ja viimeisenä Santun SE. Taso euroopassa on vaan niin hurja, että ei taida tuo SE riittää EM-kisapaikkaan. Kisaan taitaa päästä se 30 kovinta. Myös miesten vitosella kärki menee nyt kovempaa kuin vuosiin. Naistenkin puolella taso 1500m:llä on noussut huimasti viime vuosina. Ja vaikkapa 800m:llä muutamia vuosia sitten 2.10 alitus oli harvinaisuus. Nyt se raja on pelkkää paperia. 

P-savolaiset kestokoneet ovat olleet myös mainiossa iskussa. Kuortaneella Kauppis Mikko jäi vain niukasti enarista. Henri Säisä ja Sini Karjalainen tykittelivät enkat Sinin voittaessa kasin B-erän. Lisäksi Henri veteli kestävyyskarnevaaleilla vitosella enkan 14.42, jolla meni suora Kalevan kisojen raja rikki. Toinen visalainen Harri Hynynen (18 v) on myös kehittynyt huimasti. Siitä osoituksena pääsy U20-sarjan pohjoismaiden mestaruuskisoihin. Myös Varkauden Heidi Mustosen juoksut ja ennätysparannukset ovat maininnan arvoisia. Eli hyvälle näyttää….

Nuorissa myös VieKo:n suurlupaus Aino Suomalainen….sekä juoksussa että hiihdossa kulkee.  Ensin Kuortaneella tonnivitosen 17-sarjan voitto ja pari päivää siitä...Vuokatissa ykkönen Ski Run Challenge kaksipäiväisessä tapahtumassa. Ja taispa perään tulla vielä 3000m:llä ihan kelpo aika. Kova on kisatahti. Ja entäs Kiuruveden Salla Tompuri, joka suorastaan murskasi 14-sarjan P-savon piiriennätykset nurin sekä kasilla (2.15.70) että 2000m:llä (6.32.70). Kasin entinen pe oli vuodelta 1977 Tuula Konttisella ja 2000m:n entinen pe Miia Kuokkasella vuodelta 2008. Eli hyvälle näyttää tässäkin tapauksessa sekä Ainolla että Sallalla. Mutta nyt jos koskaan….tarkkana sietää olla. Kyse on todella nuorista lahjakkuuksista. 

Oishan sitä paljon muutakin kertomista, mutta kun ei muista kaikkia….ehkäpä vaikka hiihtäjä Ari Luusuan Posiolla juostu ratakymppi. Aika 31.25 on mukava noteeraus. Kyllä siinä kone on ainakin tuolta osin kunnossa. Ja entinen P-savolainen Jaana Räsänen (ent Honkanen) paineli vitosen aikaan 17.25. Se on Jaanalta samaa tasoa ” kuin silloin ennen”….eli vajaat 20 vuotta sitten. 

Näin tällä erää. Nyt vaan odotellaan vaikkapa Joensuun gp-kisoja ja pianhan ne on Kalevan kisat Jyväskylässä. Ja onhan nuo Hannes Junior Gamesitkin aivan ovella. Eli näin on marjat….kun tuo marjakausikin on pyörähtänyt käyntiin!

-Artsi

Joko se on kesä nyt….ainakin pikkukesä….Juhannukselta sitten iso kesä.

Kestävyysjuoksukausi on päässyt jo hyvään vauhtiin. Nykyään moni suomalainen hakee kunnon kisoja ja ennätysaikoja ulkomailta. Ja mikä ettei, siellä järjestetään huikeita karnevaaleja. On porukkaa, on jänikset, on tunnelmaa ja eriä riittää joka tasolle. Nytkin tuossa joku viikko sitten Brysselissä Ilona Mononen takoi vitosen 15.04 ja Nathalie Blomqvist 15.15. Lisäksi samoissa skaboissa Veera Mattila hurjasteli kasin 2.01. Mattilan nelosen aika lupaa tälle kesälle jopa kahden minuutin alitusta. Huikea oli esitys myös vielä 19-sarjaan kuuluvalta Aleksi Ahlforssilta, joka 5000m:n vika erissä keskiyön jälkeen paineli ajan 13.57.86.

Niin, siis tuo Brysselin kisa oli vain yksi lukuisista kekkereistä, joita keski-euroopassa järjestetään. Ja osanottajamäärät kestävyysmatkoilla ovat sitä luokkaa, että kyseessä ei ole mikään marginaalilaji. Nytkin esimerkiksi tuossa miesten vitosella taidettiin juosta 9 erää. Ei ihme, että vika erät menee sinne keskiyön jälkeisille tunneille. Porukkaa ja tasoa piisaa. Yksin ei tartte matkaa taivaltaa. Ei meillä täällä tajutakaan, miten isosta ja globaalista lajista on kyse. 

Mutta olihan meilläkin Paavo Nurmi Gamesit. Huikea tapahtuma. Yli 11 000 katsojaa ja eritoten ihan makee tulostaso. Aivan Timanttiliigan tasoa. Tuntuisi jotenkin sille, että kannattaako Turun edes tavoitella timanttiliigan kisaa. Näin on hyvä, ja jos vielä taloudellinen puoli pelittää, niin samalla mallilla eteenpäin. Turussa kestävyysjuoksu osasto oli hyvin esillä mm Monosen SE:n siivittämänä. Mutta jotenkin se miesten vitonen sykähdytti. Suomalaisten voimin ei ole juostu 35 vuoteen niin kovaa kuin nyt. 

Niin, tämä meidän Tuomas Heikkilä on mielenkiintoinen tapaus. Suunnistuksessa maailman huippua. Meidän kestävyysjuoksumme liki ykkösnimi. Nyt siis jo alle 13.30. Junnuna paljon fyysistä monipuolista treeniä, mm hiihtoa. 21-ikävuoden jälkeen vain suunnistusta ja juoksua. Viime vuonna juoksua 7700 km eli 150km viikkoa kohden. Harjoittelun erikoisuus on, että se pysyy samanlaisen koko ajan. Kuorma pysyy samanlaisena viikosta toiseen eli kevyitä viikkoja ei ole. Viikko-ohjelma on kovan oloinen, mutta kun siellä on sitä suunnistusta eli ”metässä” juoksua, niin ei se ainakaan ole ollut haittatekijänä radoilla kirmatessa. Eikä tunnu myöskään jalkavammoja olevan. 

Kotimaan gp-kisakausikin pääsi alkamaan. Lahdesta se alkoi. Tulostaso nousi hyväksi ja kirsikkana kakun päällä Saara Keskitalon SE. Hyvin oli saatu porukkaa eritoten kestävyysmatkoille. Kaksi erää tarvittiin niin miesten kuin naistenkin tonnivitosille. P-savolaisista parhaiten rullasivat Mikko ja Veera, vaikka molempien osalta jäi varmaan parannettavaa. Miesten tonnivitosella porukka veti jäniksen avulla tasaisen kovaa alusta alkaen ja niinpä lopputulemana 3 suomalaista komeasti alle 3.38. Todella harvinaista herkkua ja kyllähän se Santtu Heikkisen paluu ja juoksu sykähdytti. Naisissa taas jänis tykitteli eka kiepin timanttiliiga vauhtia ja eihän siihen suomileidien ollut mitään järkeä lähteä mukaan. Sitten matkaa mentiinkin liki sulassa sovussa ja sijat ratkottiin kirikierroksella.  Mikko ja Veerahan avasivat kauden jo aiemmin ennen Lahtea, kun Mikko Joensuussa juoksi voittoon ajalla 3.46 ja Veera oli kakkonen Paavo Nurmi Gamesien kansallisella kasilla ajalla 2.09. Muista P-savon kestojuoksijoista on hyvä mainita myös Heidi Mustonen, joka voitti Lahden 1500m:n B-erän enarillaan 4.42.37. Lisäksi aiemmin Treella Säisän Henrin 3000m:n  enkka 8.30 on hyvä huomioida. 

Hieman hiihtoa tähän loppuun…..Iisalmen Visalla oli tässä tannoin kauden päättäjäiset. Visan hiihtomestareiden huikea lausahdus onkin ollut, että emme odota ihmeitä, teemme niitä! Ja kun lukee noita juttuja ja kuulee kyliltä, niin ei ole epäselvyyttä siitä, onko Visan naisten tehotiimin mestarikolmikko tosissaan lajin maailman huippua kohti kiivetessään. Vilman tavoite on ensi talven Falunin MM-kisat, mutta esimerkiksi Nora Kytäjän uusi koutsi on Suomen maajoukkueen uusi päävalmentaja Joakim Abrahamsson. Tason nosto ja nuorten MM-kisat on tavoitteena, samoin kuin Silva Kempillä. Visan naisilla on kovat piipussa, mutta esimerkiksi PHS:llä vaikuttaa sille, että pajatso tyhjenee siellä aikuisten puolella. Urheilijat karkailee muihin seuroihin….

Uusimmassa Hiihtolehdessä Kirvesniemen Harri ja jokunen muukin kaipaavat lisää vauhtia suomalaisten hiihtoharjoitteluun. Hiihto on kestävyyslaji, mutta samalla nykyään vauhtilaji. Meillä kyllä tehdään paljon, mutta ei opita liikkumaan kovaa taloudellisesti. Ja tällä Harri tarkoittaa muitakin kestävyyslajeja. Vauhti ratkaisee. Huippu ei voi enää olla pelkkä diesel, joka jaksaa mutta ei kiihdy. Harrin mielestä ongelmat näkyvät nuorten harjoittelussa. Nuorten pitäisi saada paljon vaihtelevaa liikkumista eri vauhdeilla eikä tuijottaa liikaa sykkeitä tai kynnyksiä. Ongelmia syntyy jos harjoittelu rakentuu liikaa hitaiden harjoitusten varaan. Vuokatin leireilläkin monet huiput sisäpiirin mukaan lyövät Kurun nousuissa kävelyksi ja hiihtävät ylös kaksi rinnan leppoisasti jutustellen. Näin siis Harri. Pitkä mielenkiintoinen juttu, joka varmasti ravistelee piirejä. 

Mutta täällä suunnalla ei hiihdellä. Eikä oikein juostakaan. Ootellaan Juhannusta ja makkaransyönnin A-rajan rikkomista. Ei taida tulla siitäkään enää mitään. 

Kaikesta huolimatta….Hyvää Juhannusta! Artsi