Kestävyysjuoksun huumaa….

Niin….ensimmäiseksi tulee mieleen perjantai-iltana Firenzen Timanttiliigassa juostu naisten 1500m. Ja siinä eritoten Kenian Kipyegonin häikäisevän häkellyttävä juoksu sekä varsinkin sen viimeinen kierros. En muista aiemmin tuollaista vetoa nähneeni. Ja ihmekös tuo, kun loppuaika oli ME ja eka kertaa alle 3.50. Juoksu oli todella jämäkän rytmistä ja pysyi loppuun saakka niin hyvin kasassa, eikä loppusuorallakaan näkynyt mitään hyytymisen merkkejä. Siis Pasi Kaunisto lauloi aikoinaan, että ”sanat eivät riitä kertomaan”.

No joo….aina tulee mieleen tuollaisen vedon jälkeen, ainakin joillekin, se kuuluisa D-kirjaimella alkava sana. Eikä tietysti ihmekään….Keniassa on tälläkin hetkellä kymmeniä kestävyysjuoksijoita kilpailukiellossa. Mutta tämä Kipyegon on kaksinkertainen olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari. Eikä ole jäännyt kiinni. Ainakaan vielä. Ei siis mustamaalata tämän huikaisevan juoksijan taustoja.

Kestävyysjuoksu huumasta tulee myös mieleen Camilla Richardssonin Lontoossa äskettäin juostu kymppitonnin SE. Siis se aika, mutta huumasta kertoo eritoten itse tapahtuma. Lontoossa juostiin kilpailut, joissa oli matkana vain ja ainoastaan 10000m. Kymppitonnin eriä juostiin peräti kahdeksan (siis 8) ja jokaisessa erässä juoksijoita kolmisenkymmentä. Camillankin erässä 37. Siis aivan mahtava tapahtuma. Tunnelma kuin karnevaaleissa. Yleisö oli päästetty aivan radan viereen. Siis tällaista sen pitää olla.

Mutta tuo äskeinenkin Lontoon kisa kertoo, miten isosta lajista on kyse, kun puhutaan kestävyysjuoksusta. Juoksijoita on hirvittävä määrä, niin euroopan kuin maailman laajuisesti mitattuna. Kyllä siinä jotkut salibändyt, jääkiekot ja hiihtolajitkin ovat varsin pieniä lajia kestävyysjuoksuun verrattuna. Ja on tietysti pieniä ihan olosuhteistakin johtuen. Eli kun vaikkapa miesten tonnivitosella Suomessa päästään sinne 3.40 tuntumaan, niin eipä se juuri arvostusta saa ainakaan tavantallaajan silmissä. Eikä sillä tietysti olla euroopankaan tasolla kärkikaartia. Mutta kun ottaa huomioon, miten paljon meillä, Euroopassa ja maailmassa matkaa juostaan, niin hattu pois ja syvä kumarrus. Nämä ratamatkat eivät ole mitään pienen piirin lajeja.

Camillan kymppitonnin SE:n taustoista vielä…..Urheilulehdessä Camilla kertoi, että hän on tehnyt varmaan kymmenen vuotta melkein joka tiistai samaa 12km:n veekoo treeniä. Siinä mitataan laktaatit. Kun sen pystyy juoksemaan 3.25 kilsavauhdilla, kaikki tuntuu helpolta eikä laktaatitkaan nouse, voi olla luottavainen, että kymppi kulkee. Tänäkin vuonna Camilla on leireillyt korkealla jo 12 viikkoa eli kolme kuukautta.

Eli tällaista on kestävyysjuoksun huuma juuri tänä viikonloppuna. Taidanpa lähteä juoksemaan….eikun hölkkäämään…...se on jonkinsortin huumaa sekin ja joku sanoi, että siitä saa sisältöä elämään!

-Artsi