MM-kisojen höpinöitä….

Topi: Olihan se jo ounasteltavissa, että homma ei nyt pelitä. Alkukesästä liikaa kisoja, oltiinko tehojen kanssa hukassa, oliko Ingebrigtsenin harjoittelutapa ajanut menon karille. Lihaksisto kuitenkin ”ylikunnossa” ja sitä on vaikea kääntää lyhyessä ajassa kuntoon. Mutta kuten Topi sanoi: kehittyminen vaatii riskirajoilla harjoittelemista ja vaikka harjoittelua seurataan, joskus tulee hankaluuksia. Oppimistahan elämä on.

Aku: Aivan loistava kisa. Pistesija tässä hurjassa lajissa on hatunnoston arvoinen. Akun potentiaali on ollut tiedossa, mutta silti se vaatii onnistumista aivan nappiin ja juuri sillä tärkeimmällä hetkellä. Ja siinä Aku onnistui.

Nathalie: Kun juoksee kauden kovimmassa paikassa enarin ja 22-v SE:n, niin ei ole syytä moittia. Koutsi totesi, että kestävyyttä riittää, mutta nyt kun ruvetaan tekemään tonnivitosen treenejä, niin parannusta pitäisi tapahtua.

Joonas: Olihan se todella lähellä. Siis välieriin pääsy. Molemmilla matkoilla. Vauhti oli kuin tehty Joonakselle. Kaveri on kunnossa ja osoitti kuuluvansa näihin kisoihin ja oli meidän kestävyysosastomme ykkösjuoksija. Ainakin miesten puolella. Se 1500m:n SE olisi todella otettavissa, jos vaan vielä tälle suvelle olisi löytynyt sopiva kisa.

Eve taasen näytti, että nyt lähennellään jo maailman tasolla kymppikärkeä.Tai ei se ainakaan enää ajallisesti ole kovin kaukana. Voi kun välierässä olisi vedetty se väliosuuskin kunnon vauhtia, niin SE olisi nähnyt päivän valon. Onneksi kautta on jäljellä ja jos ei Ruotsi ottelussa Eveä juoksuteta puhki, niin eikös hän sen jälkeen suunnannut katseet jonnekin ulkomaan kasille.

Camilla: Veti kympillä koko porukkaa 5km. Ja kun pääporukka sitten teki rytminvaihdoksen ja paineli ohi, Camilla joutui taas vetohommiin. Ihan ookoo juoksut molemmilla matkoilla. Mutta vertailun vuosi nuorten SM-kisoissa Nathalie ja Ilona jäivät vitosella ajallisesti Camillasta vain parikymmentä sekkaa. Kertoo paljon Nathalien ja Ilonan potentiaalista. Näin tyhmänä tyyppinä ihmettelen edelleen, miksi piti mennä korkealle vielä Kalevan kisojen jälkeen. Mitä ihmettä sillä haetaan.

Suomen naisten pika-aitureita on kehuttu ja seurattu tiukasti viime vuodet. Ihan aiheestakin, mutta silti...nämäkin kisat osoittivat, että ero maailman kymppisakkiin on järkyttävän iso. Niukasti alle 13 sekan ajat eivät riitä mihinkään. Puoli sekkaa on hurjan iso ero. Meidän miesten satasen juoksijat pääsevät lähemmäksi kärkeä.

Kyllä Wilma Murto ja Silja Kosonen ovat huikeita tyyppejä. Kovia ja varmoja kilpailijoita, jotka onnistuvat nimenomaan arvokisoissa. Molemmat ovat todella nuoria urheilijoita, Silja jopa järjettömän nuori eli on vielä aikaa vaikka kuinka paljon. Wilman kohdalla puhuttiin ja minäkin puhuin jossain vaiheessa, että siinä on yksi menetetty lupaus. Hyvä, että näytti ja on jo aiemmin näyttänyt meille närhin värkit. Ja kun hän on itsekin myöntänyt omat tiettyjen asioiden ongelmat, niin sehän on tehnyt hänestä entistäkin kovemman kasvon. Siljan viides sija tässä kohtaa oli superveto, mutta se normisti näkyvä rentous ….se vaihtui olemuksessa ja heitoissa eka heiton jälkeen tuskaiseksi ja kireäksi.

Keihään maailman taso ei ole tänä vuonna ollut kovinkaan kummoinen. Eikä se sitä ollut karsinnassakaan. Mutta kun meidänkään heittäjät eivät tahdo saada kasikymmpistä rikki, niin näinhän siinä sitten kävi. Finaalissa taso kärjessä oli jo ennallaan ja Oliverin sija ja tulos oli ihan normitasoa. Jo kesällä oli puhetta, että onko Suomi enää keihäsmaa. Pitäiskö ottaa oppia vaikkapa Intiasta!

Ei menny putkeen 3-loikkaaja naisillakaan. Kun jäädään viime vuoden tasostakin liki metri, niin jotain on menny piloille. Ja naiskuulamörssäritkin jäivät myös kauden parhaistaan, joten kun ei ole helppoa, on vaikeaa.

Mitäs muuta jäi mieleen. No paljonkin…..kuulassa Crouser oli yli metrin muita edellä. Liki ME. Ei siinä veritulpat paljon haitanneet. Moukarissa mestari kanukki Katzberg. Hemmo heitti kaksi vuotta sitten 69m, viime vuonna 76m ja nyt finaalissa neljästi yli 80m. Melkoinen sankaritarina. Ja sitten naisten kiekossa joku jamaikalainen paransi kertarysäyksellä ennätystä 4 metriä. Kuittasi mestaruuden kaikkien yllätykseksi. Nämä ovat kisojen kohokohtia. Mutta silti tuollaiset parannukset ovat esimerkiksi kiekossa tosi harvinaisia ja vielä täysin tuulettomissa oloissa.

Naisten satkulla mestari kohujuoksija Richardson. On jo ehtinyt saada kilpailukieltoa, kun dopingnäytteestä löytyi merkkejä kannabiksestä. Ja kaikenlaista muutakin löytyy naisen taustoista. Hyi olkoon. Voittoaikakin vielä 10.65!. No vuosien saatossa nämäkin mitalit voivat mennä vielä uusjakoon.

Ja vaikka itseluottamus on hyvästä, niin ylimielisyys ei. Näin voisi joku sanoa Ingebrigtsenistä. Oli ihan oikein, että häntä nöyryytettiin tonnivitosella. Vitosella nöyristynyt mestari otti sitten omansa.

Miesten esteiden arvokisat tuppaavat olemaan El-Bakkalin näytöstä. Vika tonni painettiin 2.29 eli alle 7.30 rytmiä. Ihan hirveetä. Moista hurjastelua ei olla vissiin ennen nähty.

Ja mitäs siellä muuta tapahtui. Duplantis ei meinannut pudottaa rimaa ei sitten millään. Piti nostaa ME korkeuksiin, ennenkuin rima rupesi tulemaan alas. On ylivoimainen kaveri. Sykkivä hetki oli myös se, kun 3-loikan ennakkosuosikki Rojas rojautti viimeisellään itsensä montun pohjalta mestariksi. Tai jonkun Ståhlin vika kierroksen jättiheitto kiekossa. Ja kyllähän tuon Femke Bolin huikeat vedot. Taisi kisojen aikana juosta seitsemän kertaa kierroksen lappu rinnassa. Sanattomaksi vetää.

Niin, kauden pääkisa on siis taputeltu. Mutta yleisurheilukausi ei pääty tähän. Pian on Ruotsi maaottelu ja onhan siellä vielä SM-viestitkin, joten kausi jatkuu. Ja mikä ettei, nyt kannattaa kilpailla ja treenata. Keliolosuhteet ovat meillä vielä elo-syyskuussa mitä parhaimmat, joten ei muuta kuin tossua tossun eteen....

 

-Artsi