EM-kisat ohi…..miten meillä menee…

Vielä joku vuosi sitten meillä alettiin ”juhlia” kestävyysjuoksumme hautajaisia. No nyt on syytä todeta, että ennusteet ainakin naiskestävyysjuoksumme kuolemasta olivat ennenaikaisia. Jo viime vuodet ovat näyttäneet, että meidän kansallinen taso matkalla kuin matkalla on noussut hurjasti. Ja nousee edelleen. Samalla sieltä on noussut muutamia todellisia timantteja, jotka löivät itsensä Euroopan eliittiin viimeistään näissä EM-kisoissa.

Nathalie Blomqvistin menestys ja jopa mitalien tavoittelu sekä SE oli näkyvissä jo ennen kisoja, mutta Ilona Monosen esteiden upeat juoksut olivat kyllä jotain uskomatonta. Sara Lappalainen oli todella lähellä finaalia, kuten myös Eve Määttänen. Joku voi sanoa, että ne olivat epäonnistumisia, mutta ei sinne finaaliin mennä tosta vaan, varsinkin kun taso näillä matkoilla on aivan hurja. Molemmat juoksivat kuitenkin ihan hyvät tasonsa mukaiset ajat. Evehän meni hallitulla juoksulla komeasti välieriin, jossa sitten tuli melkoinen taktinen moka, joka vei mahikset finaalipaikkaan. Eve on kuitenkin SE kunnossa.  Ja kun sitten vielä Nina Chydenius takoi kymppitonnilla ihan huikean ja ainakin itselle järisyttävän upean juoksun, niin on meillä kovia mimmejä kehissä. Ninan juoksu oli itselle todella vaikuttava. Kahden lapsen äti ja kun tietää nuoruuden taustoja ja melkoisia vaikeuksia, niin olihan.

Camilla Richardssonille sattui ja tapahtui. Vaikka Camilla on juossut Suomen ennätyksiä tässä viime aikoina, niin en kyllä itse ennakkoveikkailuissa laskenut näissä kisoissa puolikkaalla Camillalle top kymppi sijaa. Niin, miksi Camilla ei juossut Roomassa kymppitonnia? Olisi taatusti tullut todella makea sijoitus. Nainen oli jo samaan aikaan korkean paikan leirillä! Pariisissa uusi yritys.

Aikas moni vähättelee näitä EM-kisoja ja puhisee, että eihän siellä ole likikään maailman parhaat paikalla. No ei ehkä ihan joka lajissa, mutta monessa lajissa taso oli aivan maailman luokkaa. Ja kyllä siellä on useita lajeja, jossa samat naamat kamppailee mitaleista tässä loppukesän Pariisin olympialaisissa. Eli ihan turhaa vähättelyä ja sitä aliarvostamista, mitä sen ei pitäisi olla. Oli upeat kekkerit. Paitsi järjestelyiden osalta. Naisten kymppitonnin starttikin oli täynnä kaaosta.

Suomen mitalisaalis kisoista jäi yhteen. Helander pelasti homman sen suhteen. Yhdellä heitolla. Siis monien mielestä kisat menivät täysin penkin alle. Mutta mutta....ehkä kannattaa liian tuomitsemisen sijaan nähdä toinenkin puoli. Suomi sai kisoista peräti yksitoista pistesijaa. Niistä liki kaikki olivat naisten tuomisia. Naiset kannattelevat tällä hetkellä suomalaista yleisurheilua. Ja kuten Ylen asiantuntija Tuomas Raja sanoi: Sitten se katastrofi olisi, jos vaikkapa mitaleita olisi tullut 3-4, mutta pistesijoja ei olisi tullut kuin muutama. Se se vasta olisi ollut katastrofi.

Mutta mistä se onkaan kiinni, kun liian paljon tulee suorituksia, joissa jäädään älyttömän paljon siitä omasta tasosta. Osittain tietysti myös loukkaantumisten vuoksi. Mutta vaikkapa P-savon kuulanaiset....oma normitulos olisi riittänyt tavoittelemaan finaalipaikkaa. Varmaan harmittaa, mutta se vaan pitäisi pystyä tekemään tuollaisessa paikassa. Oma lukunsa on vaikkapa kolmiloikkaajat. Mäkelä oli jopa menossa ottamaan mitalin, mutta mihinhän sekin perustui. Ei ole viime aikoina loikka lentänyt sinnepäinkään, joten outoja on odotukset. Kun loikkafinaali oli ohi, niin Ylen asiantuntija Tuomas Raja valotti, että Mäkelä on hypännyt muutama vuosi sitten yli 14 ja puoli metriä, joten sillä tuloksella olisi otettu kisassa mitali. ”Kyllä suomalaiset ihan mitalien tuntumassa ovat”, täräytti Raja. Olipas kommentti....naiset jäivät karsintaan ja metri oli eroa mitalituloksiin.

Ja jos vaikkapa keihäsnaiset pystyy jossain pikkukisoissa ja myrskytyylessa heittämään 60 metriä, niin ei se takaa vielä mitään. Koko meidän kolmikolla oli tulokset tosiaan siellä 60 metrissä, mutta nyt jäätiin 10 metriä parhaista täysin ponnettomilla esityksillä.

Niin, siis Suomi jäi kisoissa yhteen mitaliin. Mutta isäntämaa Italia rohmusi hurjat 24 mitskua. Käsittämätön saalis, kun sitä vertaa maan kaksi vuotta sitten saamaan määrään. No joo, jos jätetään ne villeimmät ajatukset syrjään, niin siellä on oikeasti panostettu koko skaalalla näihin kotikisoihin. Ja niinhän sen tuleekin olla.

Ja vielä....Eräässä lehdessä oli haastateltu 50 vuotta sitten EM-kisoissa kasilla pronssia voittanutta Markku Taskista. Hänellä oli huikea kiri. Yleensä hän oli sata metriä ennen maalia porukan viimeisenä, mutta sieltä hän tykitti aina kärkipaikoille. Irtiottokyky oli hurja. Joskus jäi palkintojenjakokin väliin, kun kisan jälkeen piti mennä oksentelemaan pitkiksi ajoiksi. Nopeus ja kimmoisuus oli isoja ominaisuuksia. Nuorena pelasi jalkapalloa puoli vuorokautta päivästä ja hiihtoa tuli paljon. Ennätysaika kasilla 1.45.89 on kovaa luokkaa tähänkin päivään verrattuna. Taskinen kertoi haastattelussa, että yksi huippuvalmentaja oli heittänyt hänet pihalle, kun ei suostunut käyttämään dopingia. Toinen kova kommentti oli, kun hän täräytti ajatuksen,  että Suomen yleisurheilu voitaisiin saada tässä maassa vieläkin arvostetummaksi. ”Parasta olisi mitä Suomen urheilulle voisi tapahtua on, että ihmiset menettäisivät mielenkiintonsa jääkiekkoon”.  Tämmöistä….

Eikun tästä kohti Juhannusta ja nythän alkaa jalkapallon EeÄmmät, mutta niiden seuraaminen jää pakostakin vähemmälle huomiolle.

 

-Artsi